torstai 6. kesäkuuta 2013

Lempi nimi

Minä olisin aina halunnut itselleni lempinimen. Heidistä on vaikea sellaista vääntää. Entinen mieheni, joka muuten täyttää tänään 58-vuotta, soi minulle paljon lempinimiä, kuten Heidi Höyst tai Heitaus. Niin mihin tämä nyt sitten liittyi? Ei mihinkään.

Kävin ystävän kanssa kuuntelemassa Claes Anderssonia Tulenkantajien kirjakaupassa (olen kenties kuunnellut häntä jo melkein riittämiin). Mieheltä on julkaistu uusi runokirja. Joukko keski-ikäisiä naisia kuunteli häntä hartaana. Mies on edelleen sympaattinen. Eräs naiskollega, joka kuoli vuosia sitten sanoi Anderssonin olleen nuorena miehenä todella komea (vaikka kollega oli kokoomuksen kaupunginvaltuutettu hän selvästi herkistyi kurssikaveriaan muistellessaan).

Claes Anderssonista kuulee, että hän on psykiatri. Anderssonin äiti maalaili mielessään erilaisia kauhuvisioita siitä mitkä onnettomuudet voisivat lapsia kohdata: kun menee laiturille niin hukkuu, jos menee kaivolle niin sinnepäs putoaa. Andersson tulkitsi edellä mainitut piilotetuiksi agressioiksi lapsukaisia kohtaan. Äiti oli kiltti ihminen, joka otti ne huonoimmat palat aterioista. Kilttiä uhrautuvaa ihmistä vastaan on vaikeampi kapinoida kuin tyrannia.

Jälkeenpäin söimme varsin hyvää ruokaa  ja minä join kaksi lasia viiniä, ystäväni joi olutta ja calvadosta. Calvados maistui hänestä chililtä. Andersson tuli samaan ravintolaan, muttei jostain syystä istunut pöytäämme. Ehkäpä minulla olisi enemmän kerrottavaa, jos hän olisi sen tehnyt.

10 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Eräs tyttäreni Heidi-kaveri on "Hetu". Kävisikö se?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Me käytämme tuota lyhennystä sanasta henkilötunnus. "Anna hetu!". Ei käy.

jaana kirjoitti...

Taas olet päässyt kuuntelmaan Anderssonia, minä en ole vielä kertaakaan nähnyt häntä livenä. Epistä! Tai anteeksi, olenhan kerran, Storyvillessä soittamassa pianoa. Mutta haluaisin kuulla hänen puhuvan.

Ja tuo Tulenkantajien kirjakauppa...pitäisiköhän ihan vaan sitä varten tehdä kesäretki Tampereelle.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kyllä kannattaa tulla Tampereelle kirjakaupan ja monen muunkin jutun vuoksi.

Päivi kirjoitti...

CA:n kirja kirjoittamisesta "Luova mieli" on yksi vaikuttavimmista tuon aihepiirin teoksista, joita olen lukenut. Melko omakohtainen kuten monet hänen runoistaan lukemani.

Celia kirjoitti...

Oikean ammatin on Andersson valinnut itselleen, kun on ruvennut ylipsykologisoimaan ihan järkevät pelon aiheet.

Rannalla ja kaivon äärellä on aivan oikeasti hukkumisvaara, eikä lasten ole soveliasta mennä kummankaan lähelle ilman valvontaa. Ennen vanhaan oli vielä aika yleistä, että kaivoja ei peitetty kunnolla. Niinpä hukkumistapauksia sattui ihan liian usein.

Anna kirjoitti...

Sinullahan on jo lempinimi. Heidi on lyhenne/lempinimi Adelheidista ja tarkoittaa jaloluonteista. Myös aatelisääty johtuu vanhan saksan adjektiivista adel, nyk. edel. Edes saksankielisellä alueella Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa ei näköjään kukaan keksi muunnoksia Heidistä. Hedi juontuu nimittäin Hedwigistä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Eräs työkaverini ihmetteli kerran, että miten ovat savolaiset vanhemmat keksineet lapselle noin hienon nimen.

Unknown kirjoitti...

Heippa, Haidi, Hemuli, keksiihän noita. ;D
Sen yhen oot varmaa saannu kuulla kyllästymisee asti, jääköö se ny sanomatta.

Polga kirjoitti...

Työkaveri oli Hetsku lemppariltaan - itse ei oikein tykännyt ja piti parempana Heta-lempparia, jota oli käytetty pienenä ;)