Postitin tänään ne ylioppilaslahjat, joita en saanut työesteiden vuoksi vietyä perille henkilökohtaisesti. Saan tehtyä päivittäin yhden asian, siis työn lisäksi.
Tämän kymmensormijärjestelmän käyttö on toistaiseksi yhtä näppärää kuin yrittäisi kirjoittaa varpailla.
Kävin syömässä ravintolassa, keskustelin työasioista ja kaikesta kivasta myös ja nukuin päälle päiväunet ja tulen hillumaan täten puolille öin. Odotin oikeastaan ravintolassa kiihkeästi, että pääsisin virkkaamaan, joka onkin tällä hetkellä suurin intohimoni. Huivi päätynee keskenjääneiden asioiden valtavaan varastohalliin siitäkin huolimatta, että himoitsen sitä tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.Haaveilen siitä töissä, nukkuessa ja tätä kirjoittaessani. Haaveilisin valkoisen huivin näpräämisestä rakkaani sylissä, jos sellainen minulla olisi. Muistan kun opin virkkaamaan ketjusilmukoita ja päätin virkata maailman pisimmän jonon niitä. Se ulottuisi maailman ympäri. Ei se lopulta ihan siihen riittänyt.
4 kommenttia:
Sitä on liikkeellä, tuota yhden asian aikaansaaminen/pv. Itselläni tuppaa menemään 0 asiaa/pv, vaikka suunnitelmia piisaa. Siis pitääkö, jos ei tahdo..
Onnea huiviprojektiin. Minullakin on keskeneräisten käsitöiden kokoelma. Kenelläpä ei. Tällä hetkellä ei ole, kumma kyllä, edes kiinnostusta käsitöihin. Kymmensormijärjestelmä pitäisi opettaa kaikille koulussa. Säästäisi aikaa.
Villahame, kesäinen puuvillatoppi, monia olen häveliääti heittänyt pois ja antanut loput langat jollekin käsitöiden ystäville.
Älä heitä keskeneräisiä pois. Purkulangankin voi käyttää uudelleen.
Lähetä kommentti