torstai 27. kesäkuuta 2013

Metamorfoosi

Opettajamme kertoi tänään noin yleisemminkin tunnetun tosiasian. Kun kaksi ihmistä keskustelee, molemmat pitävät omaa tarinaansa tärkeämpänä ja kiinnostavampana kuin toisen. Molemmat ovat siis toisistaan tietämättään saman hypen vallassa.

Säälin ensin opettajaa, joka joutuu kuuntelemaan ja lukemaan nerokkaita tekstejämme. Sitten tajusin, että kuuntelenhan minäkin päivästä toiseen ihmisten melko samantyyppisiä valituksia vaivoistaan. Suhtautumiseni vaihtelee mielenkiinnosta tylsistymiseen ja myötätunnosta vaivoin peiteltyyn ärtymykseen. Meitä auttaa varmasti sama asia: pitää yrittää ahtautua toisen nahan alle. Välillä se onnistuu hyvin ja toisinaan taas huonosti.

Kävimme eilen hotellilla. Kaikki täällä tietävät mitä se tarkoittaa.

Nyt alan kirjoittaa tehtävää metamorfoosista.

4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Eiköhän se ole ihan asiaankuuluvaa, että palkkansa eteen pitää tehdä jotakin? Sinun työsi on yhdenlaista kuuntelemista ja nerokkaiden tekstienne lukijaope tekee myös työtään.

Toivottavasti hän kuitenkin pitää työstään! Toivon mukaan sinäkin pidät omastasi.

AuvoT kirjoitti...

Kerran kun ajoin Oriveden keskustan läpi, muistan vieläkin että näin jonkin hotellin. Sitä se varmaan tarkoittaa sielläpäin.

Päteekö sama kirjoittamiseen, että jokainen pitää omaa tarinaansa tärkeimpänä, ja muita ikävinä? Kannattaako blogeihin kommentoida? Yhtä hyvin voisi kai lähetellä sähköposteja itselleen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kommentit ovat erittäin toivottuja.

sorvatar kirjoitti...

Olen miettinyt joskus tuota: kuinka paljon lääkäreidenkin kuuntelemat vaivat muistuttavat toisiaan... Päivästä päivään. Kerran sain erikoislääkärin (lasten) hiljaiseksi, kysyin varvaskävelystä. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Olisin tarvinnut tietoa, mutta en kehdannut päteä omilla tiedoillani vaan kärsin ja menimme toiselle lääkärille. Olisi pitänyt vaan rohkeasti koettaa, jos lääkäri olisi kestänytkin maallikon tietoja. Voihan olla, että olisi ärtynyt, en tiedä.

Mitään asiantuntemusta ei ole, mutta voin kuvitella, kuinka tarinat toistavat toisiaan. Entä joku flunssa tai influenssa-aika tai joku muu vastaava. Voi hyvänen aika. Tai se porukka, joka haluaa vain sairauslomaa.