Katsoin äsken eilisen jakson televisiosarjasta Silta. Olin jo lukenut facebookista ne tämän jakson katsoneiden "kamalaa"- päivittelyt, joten en ihan hirmuisesti järkyttynyt. En ole onnistunut kehittämään päähenkilöihin riittävää tunnesidettä. Arvasin tiettyjä asioita ennen rikostutkijoita, joka lie tarkoituskin. Katsojalle tulee sellaisesta hyvä mieli. Sarjan värimaailma on haalistunut, rikostutkijan monilapsisen perheen talo on sisustettu design-huonekaluilla, lattioilla ei loju legoja, eikä sohvalla puoliksi syötyjä voileipiä.
Pagistaan blogissa ihmetellään (löytyy blogilistastani, en jaksa linkittää), miksi meillä on vähemmän aikaa, vaikka kaikki nykyään on niin kätevää. Opiskelujen alkuvaiheessa poljin lennättimeen aina kun piti soittaa kotiin tai poikaystävälle. Lennättimen persoonattomassa kopissa seistessä ei tullut mieleen jaaritella turhia. Koppiin ei ollut hommattu sellaisia turhakkeita kuten tuoleja. Selvisipä sieltä nopeasti ulos ja seuraava soittaja pääsi tilalle. Kotiin pirautin aina vastapuhelun. Jotenkin se asia ilmoitettiin virkailijalle, joka kysyi puhelun toisessa päässä olevalta äidiltäni maksaako hän soittoni, jonka jälkeen puheluni yhdistettin. Äiti aina hoiti tämän sosiaalisen puolen, ei isä.
Tuolloin oli puhelimen hankkimiseksi ostettava puhelinosake, joka oli liian kallis hankinta opiskelijalle. Lisäksi oli satsattava puhelinkoneeseen ja puhelinlaskuihin. Ulkomailta ei tullut mieleenkään soittaa Suomeen. Erityisesti varoitettiin soittamasta hotellihuoneen puhelimesta, jonka tarkoitus oli ryöstää turistin viimeiset rovot. Minulla on muuten edelleen päähänpinttymä, jonka mukaan minibaarista ei pidä ostaa mitään. Jos otat minibaarista suklaapötkön voisit samalla rahalla ostaa kultaharkon ja pikkupullo etikkaista viiniä maksaa magnum samppanjapullon verran.
Ennen matkat ostettiin matkatoimistoista, kun nyt hankitaan ne "kätevästi" netistä. Pitää siis itse käyttää tuntikausia lentojen varaukseen, hotellihuoneiden vertailuun ja aikataulujen fiksaamiseen. Ennen ammattitaitoinen matkatoimistovirkailija teki sen puolestasi. Muistan vielä ensimmäisen Inter Rail kortin hankinnan: se oli pieni vihkonen, johon piti itse tekstata aseman nimi, johon oli matkalla. Matkustaa sai ristiin rastiin Eurooppaa lukuunottamatta joitakin sosialistimaita.
Televisiosta ja radiosta tuli niin vähän ohjelmaa, että aikaa riitti kaikkeen muuhun. Radiossa ohjelma loppui puolilta öin Maamme-lauluun, jonka jälkeen saatoi yrittää kuunnella Radio Luxenburgista rätinää ja vonkumista, jonka seasta tarkkakorvainen erotti, että siellä soittivat Beatlesit Hey Judea.
Suurin aika menee nykyisin tietokoneella notkumiseen. Meille helposti riippuvuuksia kehittäville ihmisille tämä on melkoinen aikasieppo. Tupakointi tai päivittäinen alkoholinkäyttö veisi huomattavasti vähemmän aikaa ja niiden kautta saisi inhimillisiä kontakteja.
6 kommenttia:
Myönnän muuten, että on ollut yksi dekadenteimpia kokemuksia elämässäni juoda hotellin minibaarista lonkero. (Olen elänyt aika suojattua, mutta hintatietoista elämää.)
Tuossa on kyllä perää, että nykyisin pitää tehdä itse paljon sellaista, joka ennen hoitui asiakaspalveluna. Vaikka nettivarailu on näennäisesti kätevää, niin aikaahan siihen kieltämättä menee.
Toisaalta tietysti katselen asiaa omasta näkövinkkelistäni. Niin tutkijan kuin toimittajankin töissä tekniikka kiistämättä säästää aikaa ja vaivaa, koska tiedonhaku ja -käsittely on nopeampaa ja helpompaa. Mutten tiedä, näkyykö se tulosten laadussa tai edes työtahdissa mitenkään. Luultavasti ei, koska ihmispäätä ei ole juuri päivitetty ja kaikella ns. ylimääräisellä ajalla on taipumus täyttyä (kuten myös säilytystilalla, mutta se on eri asia).
Vakuutusyhtiöltä tuli viesti: "...Kansiossasi hoidat helposti vakuutus- ja korvausasiasi, puhdasta aikaa säästäen".
Mitähän se puhdas aika on, jota siinä säästyy, kun kirjautuu pankkitunnuksilla tuonne. Olisiko epäpuhdasta aikaa käydä ihan konttorilla (onkohan sitä mahdollisuutta enää, kun toinen vaihtoehto näytti olevan soittaa (puhelu maksaa))? Mutta miten käytän tämän puhtaan ajan? Lepään sohvalla, lähden kuntosalille, vietän laatuaikaa (yöks) perheen kanssa?
En muuten koskaan osta minibaarista mitään, kun eikös se ole niin törkeän kallista?
Sen jälkeen kun firmoille on tullut kotisivut on käynyt lähes mahdottomaksi tavoittaa ketään puhelimella. Nettisivuilta on erittäin helppoa tilata vaikkapa lehti, mutta tilauksen lopettaminen on vaikeaa.
Reilikorttiin pitää edelleen itse tekstata mihin on matkalla - hyväksi havaittu konsepti? Vihkon malli lienee tosin noista ajoista muuttunut ja sosialistimaihinkin pääsee.
Anne
Yllättävää, että edelleen itse kirjoitetaan määränpää.
Lähetä kommentti