Tänään oli vuorossa viikottainen nöyrtyminen keilailun parissa. Ennen keilaamista ravitsimme itseämme sosekeitolla, jonka S:n mies oli valmistanut. Ruokajuomaksi nautimme kuivaa valkoviiniä. S näytti, miten oli harjoitellut keilaamista appelsiinilla. Mehukas hedelmä vieri oikeaoppisesti makuuhuoneesta olohuoneeseen, kunnes törmäsi huonekaluihin.
Opettaja selosti jotain sekavaa rimojen laskemisesta, keilapalloon porattavien reikien vaikutuksesta pallon liikehdintään ja jonkun Mikan keilausaskelluksesta. Personal trainerimme näytti miten rennosti pallo pitää saattaa matkalle kohti ykköskeilaa. Kun minä tein saman perässä, niin pallo kaarsi piruillessaan kouruun. Niinä kahtena kertana, jolloin en tiennyt rimoista mitään, kaikki meni paremmin. Appelsiinilla tapahtunut harjoittelu oli selvästi kantanut hedelmää: S oli kehittynyt suuresti, joka tietysti harmitti minua. Ostan huomenna lähikaupasta pussillisen appelsiineja.
Alkeiskurssia käyvät miehet eivät taatusti ole aloittelijoita. Miehet eivät osallistu millekään kurssille, elleivät jo osaa opeteltavaa lajia erinomaisesti. Eräs kurssia käyvä mies heitteli opettajalle termejä, joista minulla ja S:llä ei ollut aavistustakaan.
Alan ounastella, etten tule hankkimaan elantoani keilailun ammattilaisena.
2 kommenttia:
Kokeile hunajapomeloa. Koko lähentelee keilapalloa ja hedelmäliha on maukasta. Vaikka on ne appelsiinit nyt Prismassa tarjouksessa, 69 senttiä kilo.
Appelsiinit ostettu. Eikä vielä syöty.
Lähetä kommentti