sunnuntai 24. elokuuta 2014

Diplomatia

Tämän päivän Hesarissa oli juttu vuorotteluvapaalle jäävästä naisesta, joka aikoo perheineen viettää koko vuoden ulkomailla. Minulle tuli heti huonommuudentunne, sillä täällä istun tukka pystyssä kuluneessa aamutakissani Kertun repimässä nojatuolissa vailla sen suurempia suunnitelmia. Olen kylläkin ilmoittautunut jumppaan, joogaan ja kirjoituskurssille, mutta voiko niillä vielä elvistellä.

Elän edelleen kuin hyväpalkkainen kansalainen, vaikka kuulun seuraavan yhdeksän kuukauden ajan siihen matalimpaan suomalaisten palkansaajien tuloluokkaan.

Kävin eilen katsomassa saksalaisen Volker Schlöndorffin ohjaaman elokuvan Diplomatia. Ohjaajan nimi tuo mieleen kouluaikaiset elokuvakerhonäytökset. Silloin emme kehdanneet tunnustaa, että välillä elokuvat olivat tuskastuttavan tylsiä. Ohjelmistoon kuului monen saksalaisen ohjaajan elokuvia. Mieleen ovat jääneet ainakin Fassbinder ja von Trotta.

Diplomatia on kamarinäytelmä, jossa on oikeastaan vain kaksi näyttelijää: kenraali Dietrich von Choltitziä esittävä Niels Arestrup ja Ruotsin konsulia Raoul Nordingia näyttelevä Andre Dussollier. Kenraali muuten näyttää vähän Martti Ahtisaarelta. Elokuva kertoo Pariisin pelastamisesta tuholta 1944. Pariisin kohtaloa jännittää, vaikka lopputuloksen jo tietääkin.

Tällaisten elokuvien onnistuminen riippuu näyttelijöistä. Schlöndorff oli löytänyt rooleihin mahtavan karismaattiset tyypit. Kenraali kärsii elokuvassa astmasta. Mietimme elokuvaseurani kanssa, että olisiko kuitenkin kyse angina pectoriksesta. Asthma cardiale nimitystä käytettiin joskus sydämen vajaatoimintaa liittyvästä hengenahdistuksesta. No mitäs näistä. Elokuvassa oli hienosti yhdistetty arkistofilmejä ja uutta materiaalia. Saatan arvata, että ohjaaja rakastaa Pariisia.

Vaikka natsien tekoja on elokuvissa käsitelty melkein kyllästymiseen asti niin Ukrainan tapahtumien myötä tällaiset elokuvat tulevat lähemmäksi kuin aiemmin.

5 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Vuorotteluvapaalla pitää pitää VAPAALLA.
Olin muutama vuosi sitten kokonaisen vuoden vuorotteluvapaalla ja tein, mitä huvitti. (Kävin kyllä kerran viikossa joogassa ja maanantaisin italiantunnilla, jos en lintsannut.) Vapaalla ollessa ärsytti, kun ihmiset kyselivät suunnitelmia; mitäs nyt aiot tehdä, opiskeletko, plaa-plaa. Aika pian aloin vastata, että kerään aineistoa. Siihen loppui kyseleminen.
Ihanaa vapaata, nautinnollisia joutulaita päiviä. Aikaa ajatella (ja kirjoittaa...)

Heidi kirjoitti...

Minä olen yleensä sanonut kyselijöille, että aion nukkua.

Anonyymi kirjoitti...

Nukkuminen kuulostaa ihan hyvältä. Kunhan välillä heräät kirjoittamaan juttuja meille niitä odottaville. Unianalyyseja?

Åboriginal

Heidi kirjoitti...

Aiheet saattavat loppua kun vietän aikaani nukkuen.

Anonyymi kirjoitti...

Aina voit kertoa uniasi!