tiistai 19. elokuuta 2014

Hukattu nuoruus

Kuulin kappaleen nimeltään "Youth is wasted on the young". Lauseen on kirjoittanut Nobel-kirjailija George Bernard Shaw. Mies tiesi mistä puhui, sillä hän eli 94-vuotiaaksi. Heitin  nuoruuteni ja kauneuteni hukkaan kärsimällä maailmantuskaa ja puristelemalla nenästäni mustapäitä. En ollut mitenkään erityisen kaunis muuten kuin nuoruuteni puolesta.  Tässä iässä osaisin jo olla nuori ja niinhän vielä kuvittelen olevanikin, vaikka minua teititellään välillä hyvinkin sinnikkäästi.

Kuvittelin kolmikymppisenä, että minulla on selluliittia. Ostin vihreän muovisen vempeleen, jonka sisälle laitettiin saippua. Yksinkertaisen innovaation teho perustui nappulakengän tyyppiseen pinnan muotoiluun. Runnoin vempeleellä reisiäni. Iho tuli punaiseksi, mutta selluliitti pysyi sitkeästi paikoillaan. En ole enää vuosiin murehtinut jalkojani vaan olen ollut päinvastoin hyvin tyytyväinen niihin. Selluliitin vastainen taistelu ei ole enää muotia. Siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa, sillä on poistettava karvoitusta kaikkialta ja liimattava lisukkeita silmäripsiin ja kynsiin. Reisien rasvakudoksen manipulointi vei voimani, joten venäläiset klassikot jäivät lukematta. Olen myöhemmin yrittänyt paikata aukkoja sivistyksessä. Tsehovista pidin jo nuorena. Novelleja ehti hyvin lukea selluliittisodan välissä.

Karl Ove Knausgårdin "Taisteluni, neljäs kirja" teoksen sivulla 25 väitetään tulevan kirjailijan lukevan Hemingwayn romaania "Eedenistä itään". Virhe ei ole kirjailijan, sillä alkuteoksessa hän lukee "Edens Lustgård" nimistä Hemingwayn teosta.

Vietin päivystyksessä viimeisen "iltavuoron" yhdeksään kuukauteen. Kaikki tuntuvat olevan niin iloisia vapaastani, että minua on alkanut huolestuttaa. Onneksi sihteerit sentään surevat tulevaa poissaoloani. He jäävät kuulemma kaipaamaan erinomaisia (lyhyitä) sanelujani. 

Kuten huomaatte, ei minulla ole tänäänkään mitään sanomaa levitettävänä. Yritän olla lähettämättä sähköpostia. Kuulostaa kummalliselta ja sitähän se onkin.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin osaisin olla nyt paljon parempi nuori kuin nuorena. Siis olen. Mutta en osaa asettaa sanojani noin hykerryttävästi.

Åboriginal

Hoo Moilanen kirjoitti...

Taisimme siis olla samassa paikassa sunnuntaina! En oikein lämmennyt musiikille, koska kaikissa kappaleissa oli hyvin samanlainen poljento.

Tuollaisesta vapaasta moni varmasti haaveilee ja on siksikin niin iloinen puolestasi. Ei ikävän ihmisen vapaasta ilottaisi!

Anonyymi kirjoitti...

Samainen hieronta-saippua oli minullakin. Plus kuivaharjausta. Olisi pitänyt ryhtyä juoksemaan.
Luultavasti olit alle kolmikymppinen?

Onneksi nuoruus on hukattu, vähäisellä järjellä sitä olisi tuskin olisi enää hengissäkään. Suojaahan se, se nuoruudesta tietämättämyys nuorena :-)

Anonyymi kirjoitti...

Ei se selluliitti ole tärkeää vain luonne on! Voiko sitä nuoruutta hukata...elämä on matka ja ainutkertaisuudessaan kaunis. Aina voi uskaltautua uuteen...lauluissa ja muussa.
MurMur

Heidi kirjoitti...

Hoo Moilanen: kuuntelin musiikkia vain hetken. Meno oli ihan mukavaa, mutta musiikki tylsää.

Anonyymi: aloitin monesti kuivaharjauksen, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys siihen hommaan.

Murmur: kyllä selluliitti on kaikkein tärkein.

"Nuoruus on seikkailu suunnaton..." Onkohan asiaa, josta ei olisi tehty iskelmää.

Heidi kirjoitti...

Åboriginal: osaisimme jo varsin oivallisesti olla nuoria.

Zepa kirjoitti...

Oon huomannut, että nuorena sitä jakoi toisia nuoria ulkonäköasteikolla tonne ja tänne, mutta nyt kun ite on yli 50, niin KAIKKI nuoret on kauniita. Ihan vain jo siksi, että ne on niin tuoreita.

Heidi kirjoitti...

Olin silloin omaa ulkonäköäni kohtaan niin ankara. Nyt vanhoista kuvista katsookin viehättävä nuori nainen.

Zepa kirjoitti...

Sama vika. :-(