Matka Turusta Tampereelle taittui lopulta junan sijaan ammattiautoilijan kyydissä. Ammattilaisen tunnistaa vantterasta varresta, istumalla tuhotusta terveydestä ja sinisestä lyhyestä pusakasta. Istuin takapenkin keskipaikalla. Vasemmalla puolella istuvan nuoren naisen pää heilahti välillä olkaani vasten. Oikeanpuoleinen leidi soitteli työpuheluita.
Isäni täytti 84 vuotta. Hän ajaa autoa kuin nuoret miehet: ohittelee ja kaahaa ylinopeutta. Isäni kuljetti minut ja äitini mökille. Huomauttelin ajotavasta takapenkiltä hänen olkansa ylitse.
Kävin nuoren sukulaismiehen kanssa sienessä. Sienestyskumppanini kantoi kainalossaan Mauri Korhosen teosta "Uusi sienikirja". Sienireissumme hyötysuhde muodostui seuraavanlaiseksi: 1 herkkutatti/ 10 tapettua hirvikärpästä ja 0.5 kanttarellia/ 9 hengetöntä hirvikärpästä.
Annan sisukas suomalainen mitalin hirvikärpäselle. Ensin hirvikärpänen otti väärän isännän (minut) ja pudotti turhaan siipensä ja täten menetti mahdollisuutensa lisääntyä. Kampasin hiukseni tiheällä kammalla, pesin tukkani, saunoin, sukelsin järveen ja kaiken tämän jälkeen revin siivettömän otuksen hiuksistani, joissa se roikkui kaksin käsin.
6 kommenttia:
Hirvikärpänrn roikkui hiuksissasi kaksin käsin! Katselen nyt varmaan koko illan tuota näkyä sieluni silmin. (Naurua siinä ohessa.)
Komppaan Marjattaa. Tästä postauksesta jää elämään mielenkiintoinen anatominen yksityiskohta: hirvikärpäsen kädet.
Kyseiselle hirvikärpäsyksilölle voisi antaa myös Darwinin palkinnon onnistuneesta yrityksestä poistaa itsensä geenipoolista.
Jokainen geenipoolista poistettu hirvikärpänen on positiivinen juttu.
Hirvikärpäsiä on kuulema tavallista runsaammin nyt. Ovat sitkeitä pirulaisia. Minullakin joka ilta metsäkeikan jälkeen kohtuullinen kuhina päänahassa.. Saa niitä kaivella nahasta vielä seuraavana aamunakin. Heitin vessanpönttöön muutaman. Vedin. Ja katso.. yksikään ei hukkunut!
Mielenkiintoinen kokeilu. Jos maailma tuhoutuu niin jäävät hirvikärpäset. Tosin se vaatii myös hirvien säilymisen.
Lähetä kommentti