maanantai 3. marraskuuta 2014

Kurkkuni on kipeä

Vierailin eilen kirjoittajaystävän uudessa kodissa, vieraassa kaupunginosassa. Kirjoitin osoitteen puhelimen karttaohjelmaan ja polkaisin matkaan. Välillä pysähdyin ja tarkastin että sininen pampula (minä) liikkui kohti punaista palloa (määränpää). Jostain syystä sininen pallo alkoi vieriä epätoivottuun suuntaan. Tarvittavan korjausliikkeen hahmottaminen oli yllättävän hankalaa. Ehdin perille viisitoista minuuttia myöhässä.

Joimme vaaleanpunaista kuohuviiniä. Päätimme alkaa kirjoittaa kahviloissa joulukuussa, kun oikea julkaissut kirjailija aloittaa virkavapaansa. Moni tekee nykyään töitä kahviloissa, minä en ole vielä oikein kehdannut. Muistan vielä nuoruuden Valion baarin, jossa juotiin henkilökunnan armosta vähillä rahoilla kitkerää kahvia. Kahvikupin tyhjennyttyä meitä alettiin tuijottaa ulos. Lisäaikaa sai uudella kahvikupillisella.

Puin eilistä pyöräilyä varten jalkaani vettä pitävät mustat lenkkihousut, jotka jostain syystä imevät kissankarvoja. Ei tarvitse kuin kävellä asunnon läpi, istua nojatuoleissa ja sohvalla, niin kissankarvat siirtyvät housukankaan pinnalle.  Housuja voisi mainostaa vähän kuin robotti-imuria. Kun vielä keksisin miten kissankarvat saa irti housukankaasta. Toisaalta nehän lämmittävät näin syksykylmillä.

Olenkin odotellut hetkeä, jolloin en keksi muuta kirjoitettavaa kuin uneni. Heräsin kesken painajaisen, jossa minun piti hoitaa vaikeasti sairasta potilasta, jonka taudista en ymmärtänyt mitään. Ihmisraukan sisäelimet näkyivät kyljessä ammottavan aukon läpi. Kollega neuvoi minua. Hänelle reikä potilaan kyljessä tuntui olevan arkipäivää. Työpäivän päätyttyä astuin huojentuneena bussiin, jossa kauhukseni istui tuo sama omituisesti ja vakavasti sairas ihminen. Hänelle tuli tietysti matkan aikana jotain hankaluutta. Etsittiin lääkäriä. Yritin raukkamaisesti karata bussista. Herätessäni kurkkuni ja pääni olivat kipeät. Hain keittiön kaapista Burana-tabletin. Tein arviota kunnostani, palasin peiton alle ja jätin jumpan väliin. 


7 kommenttia:

Minna S kirjoitti...

Anteeksi kun nauran. Kun ei työ stressaa, niin alitajunnasta alkaa kummuta omituisia kaikuja unimaailmaan. Ehkä blogi on avohaavasi. Opiskelen (vanhana) kirjallisuutta, tulkintalinjaksi tarjoutuvat niin psykoanalyysi, symboliikka kuin imaginarismi. Jostain syystä ei kuitenkaan sairaalasarja. Mutta mutta, läksyjen kimppuun. Aurinkoa päivääsi, ainakin torstaiksi luvattiin!

Minna S kirjoitti...

Jahas, tässä on sensuuri. Tämä on sit varmaan jo kolmas viesti.

Timo Lampi kirjoitti...

Sul on niin lyhyt matka lääkäriin.

Mulla kissankarvat tarttuu adidaksen verkkareihin, joita mulla on ainakin kymmenet. Niistä saa karvat pois kosteella tiskirätillä tai teippiharjalla. Sekunnin kuluttua housut on kuin ei ois koskaan putsattu karvoja pois.

Päätin lyhkäsen elämäni variksena. Nyt kokeilen kissana olemista.

Parempaa päivänjatkoo sulle sinne!!

Heidi kirjoitti...

Sensuuri on pakko pitää ainakin toistaiseksi. Anteeksi.

Timo Lampi kirjoitti...

Sen yhen anonyymin takia on oikein pitää sensuuria. Ei sitä tartte pahotella.

Paranemista päivääsi.

Arttorius kirjoitti...

Onko Kerttu ehtinyt katsastaa Tampereen uuden kissakahvilan? Vai onkohan se Cafe.

Heidi kirjoitti...

Ei ole, enkä minäkään. Missä se lienee? Jos kotona ei ole riittävästi kissankarvoja niin voin mennä sinne.