lauantai 15. marraskuuta 2014

Elokuva x 2



Olen käynyt kahtena perättäisenä iltana Finnkinon elokuvateatterissa. Ennen molempia elokuvia esitettiin tismalleen samat mainokset. Yhdessä pitkässä mainoksessa esiintyy nuoripari ja vauva. Mainoksen vitsi on se, että vanhemmat intoilevat ja kuvaavat kolajuomatölkkejä, samalla kun vauva tekee kaikenlaista ikätasonsa ylittävää, kävelee ja soittaa sähkökitaraa. Tavallaan mainos on julma: vanhemmat eivät huomaa lastaan vaan kolajuoman, joka sisältää hieman vähemmän sokeria kuin aiemmat. Ilman moralisointia, mainos on todella ärsyttävä. Toivottavasti minun ei tarvitse enää nähdä sitä. Minussa mainos menee muutenkin hukkaan, sillä en juo limsaa.

Juuri kun alkoi epäilyttää, ettei elokuvaa aiotakaan esittää, vaan ainoastaan mainoksia ja toisten elokuvien trailereita, käynnistyi lännenelokuva, The Homesman. Aamulehti antoi elokuvalle peräti viisi tähteä, joka on ehdottomasti liikaa. Elokuva ei ollut täydellinen. Hesari oli realistisempi arvioimalla filmin kolmen tähden arvoiseksi. Tämän päivän Hesari kirjoittaa The Homesmanin ohjaajasta laajasti.

Elokuvassa kelmi, George Briggs (Tommy Lee Jones, joka on myös ohjannut elokuvan) yritetään hirttää. Vahva nainen, joka hoitaa yksin maatilaa, Mary Bee Cuddy (Hilary Swank) pelastaa miehen. Mies joutuu korvaamaan teon naiselle ja he lähtevät viemään kolmea psyykkisesti sairastunutta naista kohti itää ja sivistystä. Kyse ei ole mistään ”Pieni talo preerialla” tarinasta. Kun elokuvassa näytetään takaumia naisten kovasta elämästä, on pakko välillä sulkea silmänsä. Epäuskottavinta tarinassa on  miten Mary Bee Cuddylle käy (en kerro, jos joku vaikka haluaa nähdä). Parasta ovat hienot näyttelijät.

Toinen näkemäni elokuva, ruotsalaisen Anna Odellin Luokkajuhla, oli todella erilainen. Luokkajuhlassa sekoitetaan modernisti faktaa ja fiktiota. Koulukiusattu Odell ei saanut jostain syystä kutsua luokkajuhliin, joten hän teki juhlista elokuvan, jossa on itse mukana. Kun juhlissa pidetään hauskaa ja hehkutetaan luokan yhteishenkeä, hän tuo esille oman näkemyksensä menneisyydestä. Anna Odell näyttelee elokuvassa itseään, mutta hänen luokkatovereitaan esittävät näyttelijät. Elokuvaa seuraa ”dokumenttiosuus”, jossa ohjaaja yrittää tavoittaa luokkakavereitaan katsomaan elokuvaa ja keskustelemaan siitä, ja jotkut heistä tulevatkin. Kyse on kuitenkin edelleen näyttelijöistä.

Pidin elokuvasta tosi paljon. Rakenne oli kiinnostava ja katsojan päätä sekoittava. On hienoa, että Anna Odell on voinut taiteen kautta käsitellä traumaansa ja samalla auttaa muita tekemään saman.

Voiko enää olla kahta toisistaan kauempana olevaa elokuvaa: Hollywood- tähden ohjaama eeppinen lännenelokuva ja pienimuotoinen ruotsalainen moderni ”dokumentaarinen” filmi.  Eipä juuri.

Molemmissa elokuvissa pääosaa esittää ohjaaja, toinen on karismaattinen, toinen jopa aran ja ujon oloinen, silti rohkea. Mieleen tulevat stereotypiat, joissa miehet tekevät isoja teoksia ja naiset nyhräävät pieniä ruikuttavia juttuja.

Viihdyin paremmin Anna Odellin elokuvan parissa, mutta tapaisin mieluummin Tommy Lee Jonesin. Jos siis voisin valita. Reaalimaailmassa en voi tavata kumpaakaan. Ehkä teen elokuvan, jossa tapaan Tommy Lee Jonesin, jota näyttelee Antti Litja.

13 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Jälkimmäinen elokuva kuulostaa kiinnostavalta; olen lukenutkin siitä jostakin.

Nyt "to do" -listalla on jo kolme leffaa: tuo, kehumasi Linklaterin uusin ja ensi viikolla ensi-iltaan tuleva Kaksi päivää, yksi yö. Edellinen näkemäni Cotillardin tähdittämä Luihin ja ytimiin meni juuri sinne.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kaksi päivää, yksi yö onkin näköjään ennakkonäytöksessä tiistaina klo 10...Kuumeisesti työvuoroja vaihtamaan!

Heidi kirjoitti...

Kuulostaa kiinnostavalta elokuvalta. Kenelle lehdistönäytökset ovat? Minullekin tulee niistä sähköpostia. Saako sinne mennä kuka vaan?

Hoo Moilanen kirjoitti...

Siis niihin nimenomaan saa mennä kuka vaan. Niissähän nimenomaan sanotaan, että tervetuloa lehdistönäytökseen. Ei siinä ovella pressikorttia kysellä! ;)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Lehdistöä varten ne järjestetään - jotta tietävät kirjoittaa leffasta ennen ensi-iltaa - mutta näytökset ovat avoimia kaikille.

ketjukolaaja kirjoitti...

Nuo molemmat elokuvat esitetään varmaan tv:ssä parin vuoden kuluttua, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Minua harmittaa, kun en muistanut käydä katselemassa sitä 3D-elokuvaa Vatikaanin museoista. Sitä ei tule tv:stä parin vuoden kuluttua 3D:nä?

Heidi kirjoitti...

Haluan katsoa elokuvat suurelta kankaalta. En myöskään kestä sitä, että mainokset katkaisevat elokuvan. Kotona on niin paljon sellaista, joka katkaisee katsomisen, tulee käytyä jääkaapilla ja kaikenlaista muuta tähdellistä. Mutta epäilemättä nuo elokuvat näytetään vielä televisiossakin.

Hoo Moilanen kirjoitti...

ketjukolaaja, jos harrastat jotakin asiaa, niin varmaan haluat tehdä sitä mahdollisimman usein ja intensiivisesti keskittyen? ;)

Nimim. en omista televisiota.

ketjukolaaja kirjoitti...

Kun nyt minulta erikseen kysytään niin kerron että eilen katselin kotona kolme elokuvaa, tänään Luolasto-nimisen näytelmän ja kaksi muuta vähän vanhempaa elokuvaa ja kaikki olen taltioinut tv:stä eikä riitä siitä vielä digiboxi tyhjene.

Keskittymiskykyni on siinä pisteessä, että katselen varttitunnin välein digiboxin kesto-painikkeella minkä aikaa tästä herkusta vielä tarttee nauttia. Nyt tallennan elokuvaa ja tänä iltana tulee vielä tv-sarja ja ruotsalainen dekkari, jotka ajattelin tallentaa. En meinaa millään ennättää kaikkea katsella vaikka olen pitkäaikaistyötön!

En tarkoittanut kommenttiani moitteeksi niitä kohtaan, jotka käyvät elokuvissa. Ihan hauskaahan siellä on joskus käydä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Voi sinua, mitenköhän saisit vähennettyä stressiä jotta keskittymiskykysi paranisi?

Tekisi mieli lempeästi moittia sinua; ei tuollainen määrä television katselua ole hyväksi!

Kuulemma passiivinen tekeminen suuressa määrin - esim. tv:n tuijottelu - altistaa masennukselle. Ja parempi potkia itse jalkapalloa kuin katsella sitä vierestä eikä pelkästään liikunnallisista syistä.

(En tiedä onko teillä päin niin kuin täällä mahdollisuutta ilmaiseen laatuleffojen katseluun elokuvateatterissa.)

ketjukolaaja kirjoitti...

Lieneekö elokuvien katseleminen teatterissa jotenkin aktiivisempaa toimintaa?

Mutta oli kiinnostavaa lukea, että keskittymiskyvyn puute johtuisi stressistä! Ei varmaankaan ole hyväksi katsella liikaa tv:tä. Onkohan minulle siitä tullut stressi? Vai masennus?

Ilmaisista elokuvanäytöksistä en tiedä. Minusta vaikuttaa siltä kuin yleensä hyvätuloiset ihmiset saisivat kaikean halvemmalla. Täällä Siilinjärvellä ei ole edes elokuvateatteria.

Heidi kirjoitti...

Ymmärrän hvyin Ketjukolaajaa. Suuri osa suomalaisista asuu niin kaukana elokuvateattereista, että niissä käynti on harvinaista herkkua. Elokuvissa käynti on ehkä aktiivisempaa toimintaa kuin television katselu, sillä elokuvateatteriin pitää kävellä (ainakin minun) ja pitää miettiä haluaako tuhlata varojaan johonkin tiettyyn elokuvaan. Ne ilmaiset näytökset Niagarassa ovat varsinaisesti tarkoitettu lehdistölle ja ovat suurimmalle osalle ihmisiä mahdottomaan aikaan.

Minulla on niin huono keskittymiskyky, että kotona alan kesken elokuvan tehdä voileipää, katsoa sähköpostia ja facebookia. Jos elokuva on ahdistava, niin lopetan helposti kesken. Elokuvissa ei voi tehdä niin. Monestihan se ahdistuksen kestäminen palkitaan.

Teemalla tulee hienoja klassikkoelokuvia, joita ei elokuvateattereissa näe.

Sitä aina katsoo asioita omasta näkökulmastaan, joka on todella kapea. Suosittelin yhdelle potilaalle kävelylenkkejä illalla töiden jälkeen. Hän sanoi, että on pilkkopimeää. Pidin sitä vähän tekosyynä kunnes yritin keskellä korpea kävellä pimeään aikaan. Siitä ei oikeasti tule mitään. En tiedä onnistuisiko vaikka otsalampun kanssa. Uimahalleja olen lakannut suosittelemasta, kun matkaa lähimpään saattaa olla 80 kilometriä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ei elokuvien katseleminen teatterissa sinänsä ole sen aktiivisempaa toimintaa kuin television katselu - paitsi että paikalle pitää vaivautua - mutta tarkoitin sitä, että ehkäpä se on valikoivampaa ja tietoisempaa kuin että kenties jämähtäisi tuntitolkulla päivässä kotialttarin (= television) eteen.

Minulle tulee huonosta keskittymiskyvystä ensimmäiseksi mieleen stressi; päässä vilisee ajatuksia kuin muurahaisia pesässä eikä pysty keskittymään kunnolla mihinkään. (On kai siihen muitakin syitä.)