keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Joogaa ja valokuvia

Tampereen taidemuseossa on esillä valokuvia "Jaettu todellisuus"- kutsunäyttelyssä. Minulla sattui olemaan lahjakortti kyseiseen museoon, joten käväisin siellä.  Kutsutut viisi kuvaajaa asuvat Lähi-Idässä, josta ei juuri positiivista kuvastoa näe. Nytkin sota oli läsnä monissa kuvissa. Mieleeni jäivät jostain syystä varsinkin Gohar Dashtin ja Laila Essaydin kuvat.

Dashtin valokuvissa on lavastettu autiomaahan erilaisia kummallisia asioita, kuten ihmisiä jonottamassa matkalaukkuineen. Mitään jonottamisen arvoista ei lähistöllä näy, vain hiekkaa, kiviä ja kituvaa heinää. Muitakin arkisia tapahtumia on siirretty keskelle ei mitään, välillä rauhallisesti puuhailevan pariskunnan takana näkyy panssarivaunuja ja sotilaita aseineen.

Essaydin kuvissa naiset ovat silmiä ja otsaa lukuun ottamatta peitettyjä, vaatteita, kasvoja ja taustaa pitkin kulkevat kalligrafiset kuviot.

Aamun kundaliinijoogassa kysyin ohjaajalta, miksi hänellä on meitä ohjatessaan yllään valkoiset vaatteet. Hiuksetkin on peitetty valkoisella liinalla. Valkoiseen väriin pukeutuminen kuuluu kuulemma opettajalle ja väri tuo jotenkin paremmin esille ihmisen auran tai jotain sinnepäin. Siksiköhän lääkäritkin pukeutuvat valkoiseen? Kävin vuosia sitten eroseminaarissa. Eräs nainen sanoi minulle, että minulla on voimakas aura. Olin otettu aurastani. Nainen joutui sittemmin hoitoon psyykkisten ongelmien vuoksi.

Hoidimme ja virkistimme tällä kertaa mm. munasarjoja. Vähän pelottaa mitä tapahtuu.

Nostin enkelikorteista Relationship-kortin. Siinä todettiin viisaasti, että rakkaussuhde itseen pitää olla kunnossa ennenkuin muuta kannattaa suunnitella.

Sanoin opettajalle, että minulla on hyvin tieteellinen maailmankatsomus. Tuntui reilulta kertoa asia hänelle.

Yllä on Gohar Dashtin valokuva.

4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ei se, että nainen näki voimakkaan aurasi, sinänsä kertonut psyykkisestä sairaudesta. On veteen piirretty viiva että milloin herkkyys senkaltaisille asioille menee sairauden puolelle.

Vaikka olisi avoin asioille, jotka eivät ole mitattavissa ja punnittavissa ja tieteellisesti todennettavissa - mikä saattaa johtua siitä, että sopivia mittareita ei ole pystytty kehittämään - niin oleellista olisi pystyä huolehtimaan itsestään ja toimintakyvystään. Se lienee yksi terveyden mittari.

Tiedän ihmisiä, joiden elämä ei ole kunnossa ja jotka paetakseen tavallista elämää hankkiutuvat erilaisten "henkisten" asioiden pariin. Se ei ole hyvä juttu.

Esim. yksi tuttu ihminen tekee töitä huumeita käyttävien / käyttäneiden kanssa ja hänen kokemuksensa mukaan kaikenlainen konkreettinen tekeminen on heille eduksi toisin kuin henkisyyteen hurahtaminen.

I couldn"t agree more.

Herttaista sinänsä, että koit aiheelliseksi kertoa tieteellisestä maailmankuvastasi! ;) Et sinä kuule ole opettajalle selitystä velkaa. Tuollaisissa karkeloissa käy ihmisiä kaikenlaisine maailmankuvineen. Valtaosa ei välttämättä koskaan ole pysähtynyt miettimään, että minkä päälle hän on elämänsä rakentanut.

Leffassa ei näkynyt maatuskaheijastinta ;)

Heidi kirjoitti...

Ei siinä todellakaan välttämättä ollut sairaudesta kyse. Haluan vaan aina vähän liioitella ja pikkuisen provosoida. Minulla on ongelmia noiden aurojen kanssa. Siksi on ehkä hyvä kokeilla jotain sellaista, jota on pitänyt hörhönä.

En päässyt sinne elokuviin, enkä tiedä missä se maatuskaheijastin on. Pitää etsiä kaikki heijastimet taas esille.

Minna S kirjoitti...

Kuinka tieteellinen käsite intuitio on? Vähän nuorempana etelänlomilla pörrätessä luotin aika vahvasti "pahaan silmään". Tuli vaikutelma, onko ihminen hyvä vai paha, ja sen mukaisesti äkkiä pois tai tutus. tui paremmin. Ikimuistoinen hetki on, kun sisareni, uusien ystävien ja taksikuskinkin kanssa kiikuimme lautakiikulla (ei hajonnut) vuoristopuron varrella. Ei kai ollut juuri muuta yhteistä kieltä, kuin laulut ja sanakirja.

Äidinäiti oli "näkijä". Kova elämä sai herkäksi. Viimeisin ennustus oli v. 2003 sodasta, aloittaako Obama sodan vain ei. Mummo ennusti, että sota alkaa ja kestää kauan. Ei varmaan vaikea ennustaa.

Heidi kirjoitti...

Arvelen, ettei intuitiossa ole mitään yliluonnollista. Teemme kokoajan tiedostamattamme havaintoja, joita käytämme hyväksemme.

Mitä pidempään elää, sitä paremmin oppii näkemään ihmisistä erilaisia asioita.