torstai 20. marraskuuta 2014

Ostan, olen olemassa

Tapasin aamulla kirjaston kahvilassa erään lääkefirman edustajan. Tapaaminen liittyi yhdistyksemme asioihin. Nainen maksoi kahvini (1.90 e), joten oli kyse korruptiosta. En ollut nähnyt edustajaa koskaan aiemmin (olimme kommunikoineet sähköpostilla), joten mietin miten tunnistan hänet. Ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia, ei olisi ollut vaikka kahvila olisi ollut täynnä. Nainen kantoi läppärilaukkua ja hienoa merkkikäsilaukkua (aika kookasta). Hän oli pukeutunut mustiin saappaisiin, mustaan ulsteriin ja kaulassa roikkui Burberry- tyyppinen kaulaliina. Naisen hiukset olivat tyylikkäästi leikatut. Meikki näytti maltilliselta. Hän olisi yhtä hyvin voinut sovittaa kaulaansa työnantajan logon.

Päivitin asian heti facebookiin ja pohdin onko ammattini helposti pääteltävissä jostain ulkoisesta seikasta. Ei kuulemma ole. Näytänkö akateemiselta? Akateeminen on jotain valjua, mautonta ja tuoksutonta. Naislääkärin pitää sulautua seinään. Tämän totuuden sanoi kokenut naisprofessori.

Päätös olla ostamatta uusia vaatteita kokonaiseen vuoteen on lievästi kriisiytynyt. Tunnen polttelevan ostamistarpeen. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisen tarpeen kanssa. Olisin ollut iloinen vaikka mistä lapsityövoimalla värkätystä halvasta rievusta, kunhan se olisi vaan ollut uusi.

Koska teki niin kamalasti mieli ostaa jotain, ostin kirkasvalolampun. Sehän ei ole vaate. Paistattelin aamiaisella keinoaurinkoni kelmeässä valossa. 

4 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Taidat kärsiä vieroitusoireista. Liittyykö siihen tärinää ja vapinaa ajatellessa vaaterieputankoja täytettynä upouusilla tantuilla?

Heidi kirjoitti...

Vieroitusoireet ovat pahat. Pariin kertaan olen käynyt niitä riepuja hipelöimässä, mutta pysynyt lujana. Ensi elokuussa homma varmaan repeää liitoksistaan, ellei minusta kehkeydy sitä ennen tiedostavaa, harkitsevaa kuluttajaa.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Osaatko / viitsitkö tuunata nykyisiä kledjujasi? Pienellä (?) vaivalla saattaisit saada uudenoloista päälle pantavaa.

Minullakin on kirkasvalolamppu; ostin sen monta vuotta sitten sisustuksellisista syistä. Ei sitä pentelettä oikein voi käyttää, kun siinä on - ylläripylläri - niin kirkas valo.

Timo Lampi kirjoitti...

Mulla on sarastuslamppu sänkyn pielessä. Se auttaa mieltä pimeimpänä vuodenaikana. Miksei sitten kirkasvalo auttais. :)

Taas löyty lisää yhteistä meidän välillä. Verho.