lauantai 29. marraskuuta 2014

Amatöörit juhlivat

Vietimme eilen klinikan pikkujouluja. Tilaisuutta varten oli varattu saunatilat Tammelan suunnalta. Kiipesin toiveikkaana ylälauteelle. Kiukaalle heitetty vesi jäi tummana läikkänä vaalean kiuaskiven pinnalle. Kiivaan etsinnän jälkeen löytyi nappula, jota painamalla sauna saatiin lämpimäksi.

Söimme pastasalaattia ja joimme laatikkopunaviiniä. Jälkiruoaksi nautimme kakkua ja kahvia.

Lauloimme pari joululaulua ja "Ei minä en tarvitse puolikasta". Ei meille olisi löytynyt edes neljäsosaa, sillä juhliin osallistui yksi mieshenkilö ja viitisentoista naista. Terveydenhoitohenkilöstön sukupuolijakauma on voimakkaasti vinoutunut. Pari työkaveria innostui esittämään aikuisten telinevoimistelukurssilta oppimiaan hämmästyttäviä taitoja. Apulaisosastonhoitaja leikkasi kättään juustoveitsellä. Muilta henkilövahingoilta vältyttiin.

Juhlatiloista oli poistuttava ennen puolta yötä. Kävin ensimmäistä kertaa Salhojankadun pubissa. Pääsin viimein minua kalvaneesta osattomuuden tunteesta. On häpeällistä, etten ole tuossa ravintolassa aiemmin vieraillut. Pyysin baarimikolta olutta, joka ei maistuisi miltään ja sain sellaista.

Olen kulkenut Helsingistä Tampereelle bussilla kohtuulliseen kahden euron hintaan. Osallistun parin viikon välein kirjoituskurssille Neljännellä linjalla. Osaan kulkea metrolla Hakaniemestä Kamppiin. Kun lopulta astun Tampereen bussiin varttia vailla kymmennen, olen vielä toiveikas. Jossain Valkeakosken ja Tampereen välillä alan pelätä, ettei matka lopu koskaan. Asetan oikean jalkani vasemman päälle, vasemman oikean päälle, molemmat jalat vierekkäin suoraan eteenpäin ja välillä istun vaihtelun vuoksi sivuttain. Varioin näitä jalkojen positioita loputtomiin. Alaraajat ovat pitkällä bussimatkalla jonkinlainen ylimääräinen vaivalloinen ruumiinosa. Jalat säilöisi mielellään vaikka hattuhyllylle matkan ajaksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin aikanaan jostain, miten Niinistön tultua presidentiksi joku pikkutyttö oli äidiltään ihmetellen kysynyt:"Voiko m i e s olla presidentti?"

Juttu tuli mieleen, kun luin oppilaani mielipidekirjoitusta siitä, ettei pitäisi olla ns. miesten ja naisten ammatteja. Hän kirjoitti, että on hienoa, kun nykyisin jo jotkut miehetkin voivat olla lääkäreitä... :) hiukan hihitytti, kun muistaa, miten omasta lapsuudesta 1950-luvulta en muista kuin yhden naishammaslääkärin, kaikki muut olivat ylenpalttisen arvokkaita herroja, joita sairaanhoitajatätini työtovereineen palvoi jumalolentoina.

Heidi kirjoitti...

Asiat ovat todellakin muuttuneet. Ikävä kyllä miehet opiskelevat harvoin sairaanhoitajiksi. Silloinkin heistä tulee usein hallinnon ihmisiä tai he lähtevät lääketeollisuuteen parempien palkkojen perässä.