tiistai 24. helmikuuta 2015

Odotukset johtavat pettymyksiin


Vuorotteluvapaalla stressaan eri asioita kuin työssä ollessani. Murehdin liian hitaasti edistyvää käsikirjoitustani (siis sitä, jota kukaan ei julkaise). En kuitenkaan murehdi niin paljon, että tekisin enemmän töitä sen eteen. Kirjoitan aamupäivisin, enkä yleensä palaa tekstiin enää lounaan jälkeen.  Viikonloppuisin "en ehdi" kirjoittaa.

Tuskailin eilen Wordin kanssa, joka ei jostain syystä enää suostu toimimaan normaalisti. Töissä menetän hermoni huonosti toimivien potilastietojärjestelmien kanssa.

Eilen Teiskontietä kävellessäni keksin, että eräs käsikirjoituksen henkilö menee poistattamaan hammaskiveä. Näin saan toisen henkilön näkökulman suuhygieenikkona työskentelevään naiseen. E yrittää kysyä jotain samalla kun hänelle tehdään hammastoimenpidettä. Siinä kävellessäni sanoin kysymyksen ääneen kuvitellen, että suuni on täynnä instrumentteja. Saatoin vaikuttaa oudolta.

Vuorotteluvapaalla saan herätä milloin lystään. Herään jostain syystä seitsemältä. Työssä ollessani herään kuudelta.

Ostan vuorotteluvapaalla kahden euron bussilipun Helsinkiin junalipun sijaan, rasvaan kasvojani Nivealla ja pesen hiukset kahden euron shampoolla, joka tekee niistä lättänät ja oudon sähköiset. Muodostuu sopiva vuorotteluvapaalook.

Vaatteita en ole juuri ostanut, kerran sorruin villatakkiin ja tunikaan.

Pölynimurini kituu terminaalivaiheessa. Sitä pitää aktivoida kipakalla potkulla (anteeksi Miele). Kerttu pelkää hillittömästi imuria ja on tyytyväinen sen kurittamisesta. Miele ulisee välillä tuskaisesti. Sillä saattaa olla sietämättömiä kipuja. Ostan uuden imurin kun palaan töihin.

Eilen kuultua: Odotukset johtavat pettymyksiin. Suuret odotukset johtavat suuriin pettymyksiin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puutun vielä asiaan, johon minun ei pitäisi puuttua. Nyt käydään oikeudenkäyntiä yhtätoista terveydenhuollon työntekijää vastaa virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Kyse on tragediasta, jossa isä ja hänen avovaimonsa surmasivat kahdeksanvuotiaan tytön.

Ensinnäkin murhaajat ovat vankilassa. He ovat ne oikeat syylliset.

Samaistun lastenpsykiatriaan erikoistuvaan lääkäriin, joka on varmasti valvonut öitä ja miettinyt mitä olisi voinut tehdä toisin. On kuvaavaa, että syytettyjä on näin monta. En tiedä tapauksesta mitään, mutta olen ymmärtänyt, että tytön isä on ollut kovinkin "yhteistyöhaluinen" ja todennäköisesti manipuloiva. Mustelmille on aina löytynyt joku selitys.

Tärkeintä tässä mielestäni on se, että on käynyt ilmi, ettei tieto kulje toimijalta toiselle. Joka paikassa on oma potilastietojärjestelmänsä, joiden tietoihin ei taas muualta pääse.

Tiedonkulun ongelma ei ole kenellekään terveydenhuollossa toimivalle mikään uutinen. 

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi Heidi, Heidi, sun tarttee oppia olemaan stressaamatta. Verenpainees on korkeella ja kohta päästä raksahtaa suoni halki.
Nauti, äläkä stressaa. Annan pienen vinkin: Jos muistat mitä stressasit tasan vuosi sitten, niin kannattaa stressata. Ellet, voit lopettaa.

Meillä kissat ja koira menee imuria karkuun, paitsi Pekka. Se koittaa olla urhea.

On hyvä että murhaajat ovat vankilassa. Viranomaiset eivät ole syyllisiä.

Jos kaikki lapset joilla on pieniäkin ongelmia perheessä sijoitettaisiin, niin siitä seuraisi katastrofi. Rikki he ovat kaikki sijoitetut ja varmasti sijoituksen tarpeessa.
Toistakymmentä vuotta meilläkin heitä oli, hyvin viihtyivät ja nyt viellä aikuisinakin tulevat perheensä kanssa meille kylään. Ihana asia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei kai verenpaine ole korkealla. Tai toivottavasti ei ole.

Unknown kirjoitti...

Eikai, onhan sulla mittari kotona?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei tietenkään ole.

Unknown kirjoitti...

*Naurahtaa*
Niimpä, ethän sä töissä ollessas sitä tartte, omaa siis.

Kaisa kirjoitti...

Löydän itseni keskimäärin ainakin kerran työviikon aikana - näillä Effica-järjestelmillä ja niiden monilla samanaikaisilla ristiriitaisilla lääke- ja riskitietolistauksilla värkätessäni - ajattelemasta, ettei vankilaan joutuminen jostakin "rikkeestä" olisi paha vaihtoehto. Siellä olisi rauhallista ja saisi varmaan lukea.

Mutta eiväthän ne panisi vankilaan, ne pistäisivät huomautuksen terveydenhuollon ammattirekisteriin nimeni viereen. Sitten saisin julkisesti epäkelvoksi leimattuna jatkaa työtä aivan kuten ennen.

Odotuksista ja pettymyksistä tuli mieleen muinoisen nelivuotiaan kommentti, kun luin lastenkirjasta hänelle, että jaettu harmi on pienempi harmi.

"Ja iso harmi on iso harmi."

Anonyymi kirjoitti...

Laaditut suht monimutkaiset tietosuojasäädökset eivät mitenkään helpota tiedonkulkua. Etenkään eri organisaatioiden välillä.

Åboriginal