perjantai 29. toukokuuta 2015

Säästän sanoja

Olen vuosia seurannut lääkekaton hilaamista ylös ja painamista alas, miten milloinkin. Siitä voi seurata miten humaania aikaa milloinkin eletään. Lääkekatosta hyötyvät ne, jotka ovat kaikkein sairaimpia ja samalla usein köyhimpiä. Nyt kattoa aiotaan nostaa. Sairaus ei tuo vaurautta, eikä muitakaan mukavia asioita. Muistelen, että ennen vaaleja oli jossain määrin toisen tyyppiset suunnitelmat, mutta muistan todennäköisesti väärin.

Alkuun piti potilaalta aina kysyä (kai pitäisi edelleen) saako tehdä sähköisen reseptin ja antaa sellainen brosyyri, josta kukaan mummo ei ymmärtänyt mitään. Enää en viitsi kysyä, kun se kysyminen herättää potilaissa ihmetystä.

Nyt on tulossa kanta-arkisto. Meillä on joku sihteeri jo käynyt kanta-arkistokoulutuksessa. Me muut olemme vielä melko neitseellisessä tilassa asian suhteen. Tiedämme kuitenkin, että potilaalta on pyydettävä lupa siihen, että hänen tietojaan saa laittaa kanta-arkistoon. Tämä pitää merkitä potilastietojärjestelmään. Kuka sen sinne näpyttää? No asiasta ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin eiköhän se ole lääkäri. Siinähän sen tekee kun muutkin näpsytykset. Kanta-arkisto on sinänsä mainio asia. Mielikuvissani se on pimeä kaivoskäytävä syvällä maankuoren alla, jossa punaposkiset puutarhatontun näköiset kanta-arkistotontut mapittavat tärkeinä ybersalaisia paperipinoja.

Nyt lienee paras erkaantua läppäristä ja siirtyä kirjan pariin, jotta näkee kulttuuri-ihmisen kehittäviä unia, eikä silmissä vilistä levoton some-maailma. Huomenna kun on mentävä töihin kahdeksaksi. Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi, voileivät on tehty, jugurttiin sekoitettu mustikoita ja kipossa seisoo valmiina lusikka. Vaatteet on pinottu piirongin päälle oikeaan järjestykseen ja hyppään niihin aamulla kuin palomiehet, että säästyy aikaa.

Nyt olen tuhlannut sanoja. Otan pari adjektiivia pois.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Kyllä nää on hauskoja!

Kannasta viellä. Meillä Lahessa otettii sähköin ressu käyttöö vissii aikalailla ekana. Tykästyin siihen heti. Nyt kun sieltä näkee ittestään kirjotetut lausunnot, niin hävettää.
"Potilas ajaa sähköpyörätuolilla rauhallisesti ja ottaa muun liikenteen hyvin huomioon."

No ei sillä crossata voi, eihän se kulje kovempaa kuin Heidin polkupyörä!
(Anteeks huutomerkki, muistan kyllä ettet pidä niistä.)

Anonyymi kirjoitti...

Mua huvitti joskus, kun minusta oli kirjoitettu "lievästi obeesi", ihan paperille siis. Tottakai tiesin olevani ylipainoinen, mutta jotenkin kolahti kuitenkin: terve, lievästi obeesi nainen :)

Tuo lääkärien ajan kuluminen kirjaamiseen on kyllä kolkkoa. Näin kerran psykiatrin työssään, hän kirjoitti kahdella sormella, ja totesi, että olisi pitänyt mennä konekirjoituskurssille. Yleensä lääkärit ovat nopeita, tämä psykiatri vain jäi mieleen, kun hän etsi kirjaimia, ja hänellä oli monta henkilöä kirjattavana. Inhimillistä.