perjantai 22. toukokuuta 2015

Elämän tarkoitus

Toimin tänään hetken mielijohteesta: villiinnyin ensimmäisen työviikon loppumisen ja auringon vuoksi ja menin syömään risottoa Trattorian terassille. En säälinyt itseäni, vaikka söin yksin. Tuuli oli niin puuskainen, että riisit lensivät lautaselta. Toivottavasti ne toivat hedelmällisyyttä jollekin lapsettomalle. Riisien joukossa oli ravunpyrstöjä.

"Pääskysestä ei päivääkään". Kaupungissa varma kesän merkki on jalkakäytävälle rauhallisesti kuseskeleva mies. Näin sellaisen tänään, joten nyt on kesä. Keltainen noro levisi asfaltilla laajalle alueelle, joten hätä oli varmaan suuri. Mies vaikutti keskittyvän toimeensa, eikä piitannut ohi kulkevista jalankulkijoista. Väistin lätäkköä, etteivät kengät kastuneet.

Söin valkosuklaavadelmajäätelötötterön Hämeenpuistossa ja kuuntelin takanani istuvaa nuorta miestä ja naista, jotka pohtivat elämän tarkoitusta. Ehkei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta. Oikeastaan tarkoituksettomuus tuntuisi ajatuksena huojentavalta.

2 kommenttia:

Outo Paimen kirjoitti...

Täällä on niin järjettömän kylmä ja veemäinen keli että tuo "Tuuli oli niin puuskainen, että riisit lensivät lautaselta" lämmitti sydäntäni. Tämä kevät on jotain minkä kuvaamiseen eivät sanat riitä.

Heidi kirjoitti...

Ulkoilmassa syöminen on hankalaa. Se tuntuu ajatuksena ihanalta, mutta sitten tulee sade, tuuli, ampiaiset, kärpäset, aurinko paistaa silmiin, on kuuma, kylmä yms.