tiistai 12. toukokuuta 2015

Faktaa vai fiktiota?

Vielä kuusi päivää ennenkuin palaan töihin yhdeksän kuukauden vuorotteluvapaan jälkeen. Ei paniikkia, ei vielä. Eilinen päivä kului kirjoittaen, lukien, pyykkiä pesten ja silittäen ja kaupassa käyden. Kaikin puolin mielenkiintoinen päivä siis.

Katsoin televisiosta Karl Ove Knausgårdin haastattelun. Mies on kirjoittanut 2500 sivua elämästään ja kertoo, ettei pitänyt siitä, siis omasta ja lähimmäistensä elämästä kirjoittamisesta. Hän myöntää, että kyse on fiktiosta, sillä vaikka hän muistaa asunnot ja muun ympäristön hyvin, hän ei pysty palauttamaan mieleensä tapahtumia tai sitä mitä sanottiin kovinkaan tarkasti. Hän on kirjallisista syistä tehnyt joitakin muutoksia elämäänsä.

Uskon, että jokaisen ihmisen elämästä voi kirjoitaa mielenkiintoisesti, jopa minun. Voisin kertoa, että eilen Knausgårdin haastattelua katsoessani kirjoitin sähköpostia ja tein kirjoitusvirheitä. Satuhäät ohjelman alkaessa raahasin silityslaudan ja raudan olohuoneeseen. Valutin keittiön hanasta vettä silitysraudan vesisäiliöön. Vesi on valutettava ohuena nauhana, jotta se soljuu pienestä aukosta, joka johtaa vesisäiliöön. Silitysraudan töpseliä joutuu tunkemaan voimalla olohuoneen pistorasiaan. Alkuun silitysrauta sylkee vettä äkäisesti, mutta rauhoittuu melko pian. Silitin pussilakanat ja kiersin ne silittämisen jälkeen tiukalle rullalle. Rakastan sileitä lakanoita, silitän t-paidatkin. Silittäminen on meditatiivista toimintaa. Nousin Aallon kolmijalakaiselle jakkaralle yltääkseni laittamaan lakanat ylähyllylle, jossa ne makaavat kuin siistissä halkopinossa.

Lähden viikonloppuna Kuopioon luokkakokoukseen. Syömme, juomme kuohuviiniä, muistelemme menneitä, jotka muistamme kukin tavallamme. Niistä on tullut fiktiota. Katsomme toisiamme ja toteamme "Et ole vanhentunut yhtään!", joka sekään ei ole totta.

Toivon, ettei Suomi yllä jääkiekon loppuotteluihin, sillä silloin yksi luokkakaveri ei pääse tapaamiseen, vaan hänen on lähdettävä Prahaan kuvaamaan. Näin epäisänmaallinen olen.

1 kommentti:

Outo Paimen kirjoitti...

Sydäntäni lämmitti silitystapasi ja suhtautumisesi vaatehuoltoon sillä mulla on tiettyjä pakkomielteitä - hullu kun olen - ja yksi niistä liittyy vaatteisiin: vaatteet on oltava armeijasta tutuissa pinkoissa (täsmälleen saman levyiset) ja kun vaatteet laitetaan narulle kuivumaan, niin esim. sukkien on oltava pareittain ja jalkaterien on osoitettava samaan suuntaan, t-paidat/kasarit/housut/ym. omilla naruillaan etc.
Sitten on näitä asioita joita vihaan kuten avoimia kaapinovia, astiakaappeja joissa samaa sarjaa olevat lautaset ja kupit eivät ole rinnakkain,kirjahyllyjä joissa kirjat eivät oe katergorioittain ja joissa kirjat ovat aseteltu niin että pienten teosten väliin on tungettu isoja (koska isot pitää olla rinnakkain, samoin pienet) ja monia, monia muita.
Ei ole hullun elämä helppoa vaikka moni niin luulee.