perjantai 4. syyskuuta 2015

Adherenssi

Infektiolääkäri kävi puhumassa meille adherenssista. Potilaan adherenssi kuvaa sitä miten hyvin hän noudattaa hoito-ohjeita. Kukapa niitä noudattaisi, kun on muutakin tekemistä ja lääkkeistä tulee kaikenlaisia kammottavia sivuvaikutuksia. Ne löytyvät ohuelle paperille pienellä präntillä painettuna lääkkeen pahvipakkauksesta. Niistä kuulee naapureilta ja niistä voi lukea nettipalstoilta.

Vain puolet potilaista noudattaa ohjeita. Ja tämä koskee vain lääkkeitä, ei liikunta- ja ravintosuosituksia tai käskyä lopettaa tupakanpoltto.

Infektiolääkärit hoitavat HIV-potilaita, joiden kohdalla adherenssi on erityisen tärkeä: jos he syövät lääkkeet ohjeiden mukaisesti, he elävät lähes yhtä pitkään kuin muutkin kansalaiset. Lääkehoidon laiminlyönti muuntaa virukset vastustuskykyisiksi rohdoille ja potilas kuolee, näin graavisti sanottuna.

Olen tavannut monta potilasta, jotka ovat myöntäneet, etteivät syö lääkkeitä tai syövät niitä pienemmillä annoksilla kuin on sovittu. Erään potilaan kohdalla lääkeannosta nostettiin joka vastaanottokäynnillä, eikä minkäänlaista tehoa nähty. Kun sitten ehdotin pistettävää lääkettä hän tunnusti, ettei ole koskaan mitään lääkettä aloittanutkaan.

Sähköisen reseptin ansiosta luulisi voitavan kontrolloida, onko lääkkeitä haettu apteekista. Mutta ei, lääkettä on ollutkin varastossa tai on käyty miehen, lapsen, serkun tai vanhan äidin lääkepurkilla.

Osa lääkäreistä väittää, että kyllä minun potilaani syövät lääkkeensä. Ei pidä paikkaansa. Eivät minun ainakaan. Jos he eivät oikein muista montako tablettia ottavat päivässä, niin eivät he syö. Joka kerran pitää puhua ja rohkaista ja selittää, mutta sitähän se työ on.

6 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Sitä tuntee ittsä niin kipeeks ja vanhaks, jos joutuu lääkettä syömään. Lääkärin ois hyvä sanoa potilaalle, että vaan otettu lääke auttaa.
Toi lause sai mut ottamaan tarpeeks kipulääkettä, tarpeeks ajoissa ja katso, ne auttovat ja sivuoireetki hävis tai lieveni siedettäviks muutamas viikos.

Ana kirjoitti...

Hop! Mie se olen niin auktoriteetin perään, että noudatan hoito-ohjeita ja lääkeannostuksia pilkuntarkasti! Saanko nyt mitalin?

Anonyymi kirjoitti...

Mulle yks lääkäri sanoi, että muille hän antaa tarkat hoito-ohjeet, mutta opettajille ylimalkaiset, kun opettajat noudattaa niitä tarkkoja ohjeia liian tunnontarkasti... Oma vaimonsa oli opettaja...

Merja kirjoitti...

Vaihdevuosihormoneja kyllä syödään harvinaisen säntillisesti, jos ne aloitetaan. On suuria vaikeuksia saada potilas kokeilemaan hoidon keskeytystä, että näkee, vieläkö niitä tarvitsee. Yleensä siihen menee kaksi vastaanottokertaa.

Heidi kirjoitti...

Hassulta tuntuu, etteivät potilaat välttämättä tunnusta, etteivät noudata ohjeita. Sitten kun joskus menee polille, jossa ei yleensä ole toiminut, niin niitä tunnustuksia tulee. Ehkä lääkkeen määränneelle lääkärille ei halua tuottaa "pettymystä".

Polgara kirjoitti...

Entäpä sitten, jos minä noudatan lähes orjallisesti ohjeita ja lääkäri kuitenkin väittää tuohtuneena, että minä e n v o i o l l a kipeä eikä minulla mitenkään voi olla kipuja, tulehdusta tms. jos olen ottanut lääkkeet sovitusti. Huokaus. Kyllä olen, silti on kipuja jne.
E-reseptistä: suurin osa lääkäreistä ei esim. tarkista, onko noudettu jotain vanhaa lääkettä (josta potilas ei tietenkään kerro). Vasta määrätyistä ei taas viitsitä tarkistaa noutoaikaa eikä laskea kulutusta. Uusiminen on aika haastavaa. =/