maanantai 21. syyskuuta 2015

Tämä ei ole kirja-arvostelu

Kävin vuorotteluvapaalla Kalliossa Neljännellä linjalla Kansanvalistusseuran kirjoituskurssilla. Kansanvalistusseura tuo mieleen kansanhiihdon, raittiuskilpakirjoitukset ja syöpäläisten hävittämisen. Ihan nykyaikaisia ja mukavia ihmisiä siellä kuitenkin istui puoliympyrään asetettujen pöytien ääressä. Ensin juotiin pahaa kahvia ja sitten kirjoitettiin Taija Tuomisen johdolla. Kirjoitettuamma luimme värisevällä äänellä tuotoksiamme. Suosittelen.

En enää jaksa enkä ehdi Neljännelle linjalle ja sitä paitsi kurssi taitaa olla siirretty johonkin uuteen tilaan jossain päin Helsinkiä. Monet kurssilaiset haaveilivat romaanin kirjoittamisesta, vaikka jotkut sanoivat kirjoittamisen olevan vain mukava harrastus. Neulominen on mukava harrastus, samoin aikuisbaletti ja keihäänheitto, kirjoittaminen on vaivalloista ja turhauttavaa ja siksi sitä yrittää vältellä erilaisilla tekosyillä kuten sillä, että on pakko katsoa televisiosta "Ensitreffit alttarilla" tai käydä ostamassa Lidlistä pyöräilyhousut.

Kun joku lopulta ylittää riman, jonka kustantamot ovat asettaneet väräjämään jonnekin korkeuksiin, niin se on suuri uutinen ja herättää muissa kirjoittajissa kiitollisuutta ja iloa tai katkeruutta ja vittuunnusta riippuen siitä missä vaiheessa kirjoittamisprosessia kirjoittaja on.

Laura Lehtola (Pelkääjän paikalla, Otava) tuosta proosan jatkoryhmästä on julkaissut esikoisensa. Kiinnitin jo kurssin aikana huomiota naisen sujuvaan kieleen ja huumoriin, jota teksteissä oli. Ostin kyseisen esikoisromaanin ja luin sen eilen oikeastaan yhdeltä istumalta.

En aio arvostella kirjaa, sillä olen siihen jäävi, enkä ole kriitikko.

Romaani kertoo Aaposta, jonka vaimo Anna kuolee syöpään ja joka jää tyttärensä Elsan yksinhuoltajaksi. Pelkääjän paikalla on hyvin kirjoitettu fiksu, viihdyttävä naistenromaani vaikka sen päähenkilö onkin mies. Kirjassa hiotaan huumorilla ne kaikkein ikävimmät syöpään sairastuneen omaisen elämän epätasaisuudet pois. Ei romaani kuitenkaan liian lälly ole. Loppu on tietysti onnellinen ja miksi se ei saisi olla sitä. Jäi hyvä mieli.  Tästä tuli nyt kuitenkin jonkinlaisen arvostelu. Anteeksi.

1 kommentti:

Partapappa kirjoitti...

Minä lopetin blogini viikonloppuna, ei irronnut enää, se oli omasta mielestäni vielä täydempää paskaa kuin puoli vuotta sitten, jolloin jo meinsin lopettaa, jatkan sitten muualla, on mulla viellä yksi salainen paikka missä kirjoittaa. :D