lauantai 26. syyskuuta 2015

Unohtunut oivallus

Ajatukset ovat tänään niin hajanaisia, ettei niitä saa koottua virtuaalipaperille.

Kävelin viime yönä kotiin työpaikan juhlista. Kaupunki näytti olevan jonkinlaisen sekasorron vallassa: ihmiset mölisivät, nojailivat toisiinsa ja kävelivät epävarmoin askelin. Yökaupungin ikäjakauma on toinen kuin päiväkaupungin: lapset ja vanhukset puuttuvat. Nuori mies yritti solmia minuun jonkinlaista lyhytkestoista kontaktia (yöllä ei näe kovin hyvin), mutta minä vain kiristin askeleitani.

Yöllä ei voi ostaa sukkahousuja tai laktoositonta jugurttia, yöllä voi hankkia ainoastaan alkoholia ja siksi yöllä näyttää siltä miltä yöllä näyttää.

Sain kotiin kävellessäni käsittämättömän selkeyskohtauksen: näin minä toimin. Aamulla selkeys oli kadonnut.

Olen joskus herännyt keskellä yötä ja ymmärtänyt kaiken. Aamulla en ole enää muistanut suurta oivallustani.  Pidin vähän aikaa lehtiötä yöpöydällä moisia hetkiä varten. Niitä ei ole enää tullut.

Samanlaisia oivalluksia kokee taiteen parissa, niitä löytää kirjoista, elokuvista ja teatterista. Nekin unohtuvat hetkessä ja ehkä joutavat unohtuakin.

Nyt lähden ostamaan leivoksia.

3 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Unissa voi myös saada upeita taiteellisia inspiksia, sepittää lauluja ja runoja, joita ei aamulla muista.

Minä olen ainakin tykännyt näistä sinun lyhytproosakertomuksistasi. Oman elämän käyttäminen tarinoitten aiheena tai ajatusten kehyksenä on blogissasi toiminut mainiosti.

Heidi kirjoitti...

Muutenkin jotkut ajatukset, joiden muistamisesta on ihan varma, saattavat unohtua.

Mukavaa, että joku lukee ja pitää. Lukijamäärät ovat selvästi vähentyneet, mutta mitäs siitä. Se lie arvattavissa. Aiemmin ne nousivat koko ajan. Tämä blogi on kuin Suomen talous.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus kun olen kirjoittanut muistiin yöllisen oivallukseni, olen aamulla todennut sen ihan tyhmäksi jutuksi. Se mikä tuntuu öiseen aikaan loistavalta ajatukselta, voikin olla päiväelämässä naurettavan lapsellista höpöhöpöä. Niin se vain on, ainakin meillä. Huulipuna tai kynsilakkakin voi joskus auttaa kun ahistaa. Myös uudet kengät tai naistenlehti. Parasta on kuitenkin mennä johonkin missä ei ole ennen käynyt. Vaikkapa kävelylle uuteen kaupunginosaan tai metsään.