perjantai 19. helmikuuta 2016

Energiakenttä

Joogaopettaja sanoi, että ihmisen energia ulottuu hänen kehonsa ulkopuolelle. Mies piirsi kädellään kaaria vatsansa eteen. Kun joogaa tarpeeksi, niin energiakenttä laajenee. Kohta energiakenttäni täyttää tienoon Hämeenpuistosta Tammerkoskeen asti.

Olin töissä todella kiukkuinen. Tietokone hidasteli ihan vain vittuillakseen (anteeksi brutaali kielenkäyttöni) minulle, sillä se tajusi, että olin jäämässä lomalle ja halusi korostaa valta-asemaansa ja näyttää miten kaukana sen alapuolella olen. Minäpä keksin keinon: sidoin jumppakuminauhan työhuoneen lämpöpatteriin ja kiskoin sitä molemmin käsin sen sijaan, että olisin tuijottanut niskottelevaa tietokonetta (en kiskonut jumppakuminauhaa silloin, kun minulla oli potilaita).

Huomenna vietetään Viitapiirin kaksikymmenvuotisjuhlia. Viitapiiriin saavat liittyä kaikki Viita akatemian käyneet kirjoittajat. Välillä hämmästyn sitä, miten jotkut kovinkin arvostavat Viita akatemian kirjoittajakoulutusta. Siitä joukosta on noussut moni kirjailijaa, moni on jäänyt nousemattakin.

Äitini soitti Espanjasta. Yleensä hän kysyy

"Minkälainen ilma siellä on?"

"Sataa vettä/ räntää/ lunta/ sammakoita" vastaan, sen mukaan mitä kulloinkin sattuu taivaalta tippumaan.

"Täällä paistaa aurinko!" hän sanoo kotimaan huonosta säästä ilahtuneena, ikäänkuin haluaisi vakuuttaa itselleen, että kyllä täällä kannattaa lusia, vaikka televisiossa näytetään huonoja ohjelmia espanjaksi dubattuna ja vaikka lähes kaikki vastaatulijat ovat vanhuksia, eikä ole paljon muuta tekemistä kuin kävellä, lukea englanninkielisiä dekkareita ja täyttää sudokuja.


3 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Mitäpä tähän lisäämään... ;D

Risa kirjoitti...

Kun täällä Turun seudulla ollaan shokissa siitä paljastuksesta, miten muistisairaita vanhuksia kohdellaan sairaalassa, voin sanoa, että äitisi (en tiedä minkä ikäinen hän on, ehkä minun ikäinen) on todella onnellisessa asemassa. Jonnekin minäkin pakenen tästä vielä.

Heidi kirjoitti...

Täyttää kahdeksankymmentä vuotta.