maanantai 8. helmikuuta 2016

Tässä tämä p-ka on

Avaan nykyisin ulko-oven varovasti kuin pelkäisin, että sen taakse on pinottu jotain herkästi särkyvää ja niin oikeastaan onkin. Kurkistan postiluukun alle: Ikean matolla makaa kirje, johon on painettu taiteellisen näköinen logo. Sen täytyy olla hylsy, sillä odottelen niitä joka päivä, mutta se onkin lääkemainos. Pidän saamaani hylsyä merkkinä kaikista hylkäämisistä ja sitähän se hyvin todennäköisesti on.

WSOY julkaisee 0.2% saamistaan esikoiskirjojen käsikirjoituksista. Luku on melko karu. Siihen verrattuna lääkikseen pääsy oli lasten leikkiä. Käsikirjoitukseen liitettäviin kirjeisiin ei kuulemma kannata liimailla kiiltokuvia tai suihkuttaa hajuvettä. Omaa tekstiään ei pidä morkata "Tässä tämä p-ka on". Suosittelijoista ei ole hyötyä "Jari Tervon mielestä tämä pitää julkaista"

Kustannustoimittajat säälittävät minua. Mitä kaikkea he joutuvatkaan lukemaan, kun osa julkaistuistakin kirjoista on niin huonoja.

Sisko soitti äsken kirjastosta ja kysyi lukuvinkkejä. Hän kulki hyllyjen välissä ja hoki "Petri Tamminen, Petri Tamminen, Elämiä" (lyhyitä tekstejä, Daniil Harmsin Sattumia olisi ollut toinen mahdollisuus tai Örkenyn Minuuttinovellit),  "John Williams, Stoner ei löydy" (melko lyhyt, hyvä) jne.

Makasin eilen sohvalla lukemassa. Päätin, että saan lukea niin kauan, kuin rakkoni kestää. Jos nousen ylös ja menen pissalle, minun on silitettävä pyykit.

Tämänhän halusitte tietää.

Eräs potilas oli perunut aikansa, sillä hän aikoo tästä lähtien hoitaa itseään luonnonlääkkeillä. Jos olisin maallikko, saattaisin syödä inkiväärikapseleita, kylpeä nokkosvedessä, hieroa sisäelimiäni joogassa ja levitellä iholleni raparperinlehtiä. Onneksi olen lääkäri.

Toisaalta olisi ollut kiva ryhtyä kirjastonhoitajaksi: saisi olla kirjastossa joka päivä. Olen kenties viettänytkin siellä hieman liian paljon aikaa, sillä kirjaston kahvilassa kysyttiin "Oletko henkilökuntaa?"

5 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Mutta voithan sinä lääkärinäkin hoidella itseäsi myös luonnonmukaisesti! Esim. jos yskä lähtee hunajavedellä, miksi pitäisi käyttää jotakin yskänlääkettä?

Ei tosiaan käy kateeksi ketään, joka yrittää saada tekstejään julkaistuksi.

pääjalkainen kirjoitti...

Tämän juuri halusin tietää.

p.s. suurin osa kustantajista hylkää nykyään sähköpostiviestillä, ei enää paperikirjeellä. terveisin nimim. Kokemusta on

Partapappa kirjoitti...

Mielellään sun tarinoitas lukee, tarttis vaan itteni enempi kommentoida.

Minä taasen en sängystäni yhden asian takia nouse. Joskus saatan vaatia kolme-neljäkin asiaa jotka voi noustua tehdä. Tänään on neljän asian päivä, eli kipupäivä.

Tuleehan sulle kännykkään ilmoitus, kun joku on kommentoinut tekstiäsi?

AuvoT kirjoitti...

Minusta luontainen hoito on erinomaista. Esim yskän saa pois kun on yskimättä. Aikoinaan jos olin yskässä, joskus nukkumaanmennessä ei meinannut uni tulla millään kun yskitti. Sitten opin että kun vain sinnikkäästi pidättää yskimistä, kohta ei enää yskitäkään. Ja nukahtaa.

0,2%. Voi veljet. Onneksi en ole kirjailija. Enkä kustannustoimittaja.

Jos noita hylsyjä tulee enemmän, eikö niistä saisi komean rivin kehystettynä seinälle. Esim yksi jokaiselta kustantajalta? Komea sarja esim 10 kpl, peräkkäisiltä vuosilta yhdeltä kustantajalta (eri teos tietysti)? Sitten kun on pari kolme hyvää sarjaa valmiina niin niistä saisi kiinnostavan näyttelyn Tampereen pääkirjaston seinälle?

Heidi kirjoitti...

Luontaista hoitoa voi käyttää sellaisissa vaivoissa, jotka paranevat ilman hoitoakin, kuten flunssa.

Hylsykirjeiden ja sähköpostien kehystyttäminen taideteokseksi on hyvä idea. Se voisi sijoittaa paikalle, josta sen näkee aamuin illoin. Nostaisi mukavasti mielialaa. Luin, että Stephen King löi seinään naulan, johon ripusti kustantajilta saamansa hylkäykset.