Yksin asuessaan voi tehdä kummallisia ruokia. En viitsinyt mennä ruokakauppaan. Jääkaapin hyllyt näyttivät Keravan torilta (olen nähnyt kuvan autiosta Keravan torista facebook-ystäväni päivityksessä). Löysin vihanneslaatikosta viisi terhakkaa punajuurta, kaksi näivettynyttä tämän kevään sipulia ja kolme porkkanaa. Jääkaapin ylähyllytä löytyi yllätyksekseni paketti parasta ennen päiväykseltään käyttökelpoista fetaa. Paistoin juurekset uunissa ja söin ne fetan kera. Pakkasin osan ruoasta evääksi. Minulla on nälkä.
Säilytän imuriani vierashuoneen nurkassa. Tämä tapa lisää merkittävästi imurointikertoja. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta: imurin kaivaminen kaapista, urheiluvaatteiden pukeminen, tyhjän Word-tiedoston ensimmäisen rivin kirjoittaminen, puhelun soittaminen ja ruokakaupassa käyminen.
Luen monta kirjaa yhtä aikaa. Olohuoneen sohvalla luen Antti Ritvasen romaania "Miten muistat minut". Kirjan nimi on jotenkin niin mitäänsanomaton, ettei sitä muista mitenkään. Sängyssä luen Torsti Lehtisen kirjaa "Multaisen iän kerho". Torsti kehottaa tekemään asioita, joita kohtaan tuntee intohimoa. Olen samaa mieltä, mutta lähden kuitenkin aamuisin työhön, jota kohtaan en enää tunne intohimoa vaan tottumusta. Työ on korkeintaan vähän jo kyllästyttävä puoliso, eikä missään nimessä tuore rakkaus. Hätätilanteita varten (jos joudun vaikka odottamaan jotakin) kuljetan repussani pokkaria: Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan. Juu, en ole lukenut sitä. Noloa.
Potilas kysyi minulta ensimmäisenä "Mitä sinulle kuuluu?" Sanoin, että tämä meni nyt väärin päin, sillä minun kuuluu kysyä tuo kysymys sinulta.
2 kommenttia:
Aamuisin suunnittelen päivän ohjelmaa, eli mitä hommia voisi tehdä. Kun kipulääkkeet päästää mut liikkeelle, kävelen kuistille, jos pääsen. Ellen, vietän (ainakin alku-)päivän makuullani.
Kaupungissa mulla on yöpöydällä yksi kirja kerrallaan jota luen. Maalla lähes kaikki kirjani ovat toisessa kerroksessa. Haen sieltä yöpöydälleni kolme kirjaa kerralla ja ne luettuani teen uuden löytöretken yläkertaan.
Mullakin on imuri töpsöli pistorasiaan valmiina. Kun kerran herää yöllä imurin ääneen, ei enää unohda pistotulppaa pistorasiaan. Vaikka joku kissoista saa imurin käynnistettyä, ei se kuitenkaan imuroi.
Lomasi lähestyy, ota viiminen työpäivä muita rennommin. :)
"Miten muistat minut" kuulostaa kiehtovalta nimeltä! Siitä saa käsityksen sielunelämää syväluotaavasta kirjasta - todennäköisesti joutuisi pettymään.
Varmaan on ihan hyväkin, että työ ei herätä suurta intohimoa. Suuret intohimot kuluttavat (enemmän kuin antavat?).
Lähetä kommentti