Antti Holma puhuu perjantaisin instassa niitä näitä, yleensä näitä. Antti keittää teetä ja lukee teepussiaforismeja. Antti on kotoisin Sonkajärveltä, minä synnyin Kiuruvedellä, molemmat sijaitsevat lähellä Iisalmea, ikävä kyllä. Antti on perjantaisin tulossa kuntosalilta, pukeutunut mustaan hihattomaan paitaan ja kertoo haisevansa maksamakkaralta. Minä makaan sohvalla, enkä ole tulossa mistään, enkä varsinkaan lähdössä mihinkään.
Tuijottaessani Antin silmiä, hauiksia ja mustaa lippalakkia, jonka hän pukee päähänsä nuorekkaasti lippa kohti anttimaista niskaa, ymmärsin, että olen ihastunut Anttiin. Minulle on sama mitä Antti sanoo, kunhan saan katsoa Anttia ja hänen lippistään. Eikös oikean rakkauden tunnista siitä, että hyväksyy toisen kuntosalihikineen? Sanat eivät siinä merkitse mitään vaan tapa miten ne sanotaan.
Ihastuminen on täysin yksipuolista varmasti monestakin syystä. Ei haittaa. Ei minä en tarvitse puolikasta, sillä paljon vähempikin riittää.
3 kommenttia:
Olen syntyisin Iisalmesta ja, ikävä kyllä, pidän teistä molemmista!
Minä kans tykkään Antista, samoin eräs bloggari Tuija, jonka kanssa yhteen aikaan jaettiin ajatuksia Antin ihanuudesta. Ilmeisesti tällainen kaukorakkaus ei kysy ikää...
Kaikki tykkäävät Antista.
Lähetä kommentti