Miksi kateus on niin hävettävä ja piiloteltava tunne? Koska ei saa olla kateellinen, täytyy olla ilkeä. Eikö kateus ole ihan vaan tunne, eivätkä tunteet ole kovin vaarallisia paitsi tietysti rakkaus.
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat älynneet ryhtyä kirjoittamaan jo nuorena. Nyt heillä on monta kirjoitettua romaania ja heikko elintaso. Siitäkin huolimatta olen kateellinen.
En ole pitkään aikaan maininnut käsikirjoituksestani, mutta se on olemassa ihan kuten hirvikärpäset tai työväenopiston pilates. Etenen verkkaisesti kuin kelaisin Pikku Kakkosta hidastuksella. Vielä jaksan innostuakin. Ainoa julkaistu romaanini on vähän kuin iltatähti, jolle ei tahdo enää ehtiä hankkia sisaruksia. Joidenkin mielestä se ei ehkä ole suurikaan vahinko.
Töissä koen riittämättömyyttä. En pysy aikataulussa. Nyhvään koneeni ääressä vielä siinä vaiheessa kun työkaverit ovat hakeneet lapset päiväkodista, keittäneet nakkikeiton tai suorittaneet kuntosaliohjelman käsipäivän. Siitäkin olen kateellinen.
2 kommenttia:
Kateus hyvä, katkeruus paha. Katkeruus on usein eräänlaista paikalleen jämähtänyttä kateutta, johon sisältyy vihaa. Katkeruuteen verrattuna kateus on raikasta!
Jos kateus hyväksyttäisii, ei tarvitsisi olla ilkeä ja katkera.
Lähetä kommentti