Vietin vakkaisen (mummoni käyttämä sana) aamupäivän Hatanpään kartanossa kehittämässä. Oli siitä hyötyä vaikka välillä tulee epäiltyä moisten päivien järkevyyttä.
Aikamme kehitettyämme pääsimme kiertämään Hatanpään arboretumia Tampere-oppaan johdolla. Paleleminen ei mennyt hukkaan, sillä tiedän taas hieman enemmän Tampereen historiasta.
Tiesittekö, että puistossa kasvaa kaksi kuusipuuta, joista toisen nimi on Hattu ja toisen Myssy. Puut ovat vanhoja, mutta niistä on onneksi kasvatettu geneettiset kopiot. Lehmusten runkoon upotetaan metallisia tukirakenteita. Hatanpään kartanon edessä kasvavat Bouganvillet ovat iältään viisikymppisiä. On olemassa ruusulajike, jonka nimi on Urho Kekkonen. Opasta kuunnellessa tuli mieleen, että hän olisi voinut kertoa meille ihan mitä vaan ja mehän olisimme uskoneet joka sanan.
Eilen minua ahdisti eräs asia, ei ahdista enää, sillä nyt on tilalle tullut uusia murheita, jotka ovat ihan toista suuruusluokkaa nimittäin Grönlannin jäätiköiden sulamisvauhti ja maapallon vaappuminen. Näillä mennään huomiseen.
1 kommentti:
Jäin miettimään tuota vakkainen-sanaa. Nyt jo edesmennyt äitini, joka oli syntyjään
Rantasalmelta eteläisestä Savosta, käytti sanaa merkityksessä "hyvä". Jos esim. pyyhkeeseen oli tullut reikä mankelissa, niin hän saattoi sanoa, että "vakkainen liina män´ pilalle".
Lähetä kommentti