Ensin sitä miettii, että johonkin pitäisi matkustaa. Sitten kun lähdön aika koittaa niin haluaisi jäädä kotiin. Sama tunne valtaa aina ennen lähtöä. Kotona voisin katsoa netistä Agatha Christietä, lukea kirjoja ja syödä juustoleipiä.
Niin sitä vaan istutaan junassa. Hattuhyllylle nostamastani laukusta putoilee vesipisaroita, jotka imeytyvät sukkahousuihini. Jos tämä juna ehtii ajoissa Turun satamaan niin seuraavaksi astun laivaksi naamioituun viihde- ja ostoshelvettiin. Olen aina inhonnut ruotsinlaivoja. Myrsky on onneksi ohitse ja alkoholijuomat pysynevät tax free -myymälän hyllyissä.
Piti oikein miettiä mitä pukea päälleen, kun kaikki ruotsalaiset näyttävät juuri Karibian-purjehdukselta kotiutuneilta. Ei siinä toisaalta vaatteet auta.
Tapaan entisen työkaverin Tukholmassa ja käymme lounaalla ja ehkä viinilasillisella ellei hän ei joudu vielä lounaan jälkeen töihin. Hän kysyi käykö husmanskost ja sanoin, että käy. Googlasin sen jälkeen husmanskostin, joka näyttää olevan kotiruokaa.
Kyllä tämä sitten kuitenkin on kivaa. Sitäpaitsi olen perillä vain yhden päivän.
3 kommenttia:
Ruotsinlaivat ovat minullekin välttämätön paha silloin kun haluaa lähteä Tukholmaan. En tiedä, onko niiden pakko olla just niin kamalia kuin ovat. Eikö voisi tehdä jotain muutoksia siihen konseptiin? Miten ihmeessä jaksat mennä Turun kautta? Eikö silloin pidä Tukholman päässä lähteä hytistä noin klo 5 aamulla?
Silloin joskus, kun vielä omistin auton ja vierailin Suomessa, matkustin aina rahtilaivalla Tukhoma-Turku välin. Laiva otti matkustajikseen vain autolla liikkuvia. Illallinen sekä aamiainen oli todella mitä parhaimmat ja illallisen jälkeen oli ihanaa istua baarissa ja katsella kaukaisuuteen ja turinoida muiden matkustajien kanssa kaikessa hiljaisuudessa.
Ruotsinlaivoille minua ei saisi ilmaiseksikaan eli nykyisin lennän jos nyt Suomeen lähden.
/EE
Olen varmaan joskus kulkenut samalla laivalla. Ihana rauha.
Lähetä kommentti