Kirjakaupan loppu

Istun trendikkäästi (Kultturitalo Laikun) kahvilassa kirjoittamassa. Ilmankos näppäimistössä pyörii pullanmuruja.

Tamperetta on kohdannut suru-uutinen: Teoksen kirjakauppa lopettaa. Liekö osuutensa sillä, että siellä on käynyt kovin vähän ostajia? Tietoni asiakkaista perustuu siihen, että kuljen usein kaupan ohitse.

Kun Niklas Herlin kuoli, Teos kustantamo (ja kirjakauppa?) siirtyi Koneen säätiölle. En tunne asiaa, mutta olen ymmärtänyt, että Herlin teki näitä kirjajuttuja rakkaudesta kirjallisuuteen, eikä rahalla ollut väliä. Kustantamo on ymmärtääkseni tappiollinen.

Teoksen kirjakauppa on tehnyt Tampereesta oikean kirjallisuuskaupungin. Kaupassa on tavattoman laaja runokirjavalikoima, ihan kuin Edinburghissa. Siellä järjestetään kirjallisuustapahtumia, jossa istuvat samat harmaahiuksiset ladyt ja boheemit kirjallisuusihmiset. Ehkä he ostavat kirjoja, ehkä eivät. Tapahtumiin kuuluvat runoraati, lukupiiri, Toisenlaiset torstait -luentosarja, kaupassa esitellään tamperelaista runoutta, on teatteriesityksiä ja julkkareita (omat julkkarini myös).

Meille tamperelaisille on oltu kateellisia ja syystä.

Olen ostanut kaupasta pari kirjaa vuodessa, eikä se tietenkään riittänyt. En tosin tiedä kaupan lopettamisen syitä. Ostin kirjakaupasta syksyllä lahjakortin, jonka voimassaoloaika oli vuoden. Kysyin, pysyykö kauppa niin kauan pystyssä ja minulle vakuutettiin, että jos toiminta loppuisi niin siitä ilmoitettaisiin ajoissa. Teoksen kirjakauppa suljetaan tietääkseni maaliskuussa.