Perjantai-iltana vietettiin kirjoitusystävän, runoilijan 40-vuotissyntymäpäiviä teen voimalla. Mukana oli monta Puru-kollektiivin jäsentä (kollektiivi kustantaa runoutta). Vaikka alkoholia ei ollut tarjolla (useinhan tällaisissa tilaisuuksissa on), oli kivaa ja naurettiin ihan kuin olisimme olleet yhden viinilasillisen humalassa. Oikeaa alkoholiannosta on vaikea titrata, teen kanssa ei ole ihan niin tarkkaa.
Juhlissa tulivat puheeksi puukäsityöt, nykyään oppiaineesta käytetään ilmeisesti nimeä tekninen työ. Kaikki teknisen työn tunneille osallistuneet olivat nikkaroineet periskoopin. Ehkä Suomen puolustus perustuu siihen, että lähes joka kodista löytyy periskooppi. Ja löylykauha.
Keskusteltiin tietysti myös rahasta ja Antti Nylenin kirjasta Häviö, jonka sisältöä joku piti elitistisenä ruikuttamisena. Keksin uuden sanan, nylenismi. Se voisi tarkoittaa valittamista, joka tapahtuu jotenkin toisten ihmisten yläpuolelta. A sanoi, että Nylen on miellyttävä ihminen.
Katsoin eilen erään vanhan tutun monologin. Ennen esitystä edessä istuva nainen kuvasi videon vähän mauttomasta rypytetystä esiripusta. Hän kuvasi rypytykset koko matkalta, oikealta vasemmalle. Sitä on sitten kotona kiva katsella.
Jännitin esitystä melko paljon, sillä pelkäsin, että se olisi nolo ja sitten asiaan olisi vaikea suhtautua. Mitä voisi sen jälkeen sanoa monologin kirjoittaneelle ja näytelleelle miehelle. Esitys oli kuitenkin varsin sympaattinen ja viihdyttävä kuvaus pinnistelystä kohti mieheyttä. Pidin eniten revittelevästä itsetuhosta ensimmäisen ja tietysti epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen.
2 kommenttia:
Siipallani on erikoinen harrastus: hän kerää kirppareilta koulun teknisen työn tuotoksia. Meillä on periskoopin lisäksi ainakin puinen henkari, jääkiekkomaila, pinokkio-nukke (ulkomailta), puuauto, löylykauha, korona-pelilauta (hieno). Rukinlapoja olen ehdottomasti kieltänyt ostamasta.
Hauska keräilykohde.
Lähetä kommentti