Kun valitin huonoja yöunia, kehotti kaimani kokeilemaan punaviiniä. Nyt olen juonut lasillisen. Odotan jännityksellä yötä.
S:n ystävä sairastui, eikä päässyt elokuviin, joten katsoin S;n seurana elokuvan Downton Abbey. Elokuva on ehkä väärä nimitys teokselle, tämä oli enemmänkin jonkinlainen naisten venenäyttely tai jalkapallomatsi. Yhteinen kokemus. Ennen elokuvaa tarjottiin skonsseja ja teetä. Niistä olisi päässyt nauttimaan, jos olisi varannut pöydän. Muutama nainen oli pukeutunut Downton Abbeyn tyyliin kuten etukäteen oli toivottu. Elokuvan lopussa taputettiin.
Downton Abbey oli sarjana ihan viihdyttävää epookkia, elokuvana se oli huono. Tarina oli teennäinen ja jotenkin kiireinen. Viihdykkeeseen oli ympätty useita pieniä juonenpoikasia, jotka olivat erittäin ennalta arvattavia ja jotka hätäisesti solmittiin yhteen ennen lopputekstejä.
Nähtiin kauniita pukuja, sovinnaisia rakkaustarinoita, kaksi homoa, kuninkaallisia, keittiöväkeä, Maggie Smith ja komea kartano. Maggie Smith vaikutti siltä, että oli jotenkin hurmaantunut itsestään vanhana kipakkana naisena.
Koska emme saaneet teetä, joimme elokuvan jälkeen lasilliset itävaltalaista punaviiniä Arthouse Cafe Kehräsaaressa elokuvateatterin yhteydessä.
1 kommentti:
Mäkään en erityisesti pitänyt leffasta. Mutta hys-hys, ei kerrota sarjaa fanittaville!
Lähetä kommentti