Sain kirjaani ja kustantamon luetteloa varten otetun valokuvan, jota katsoessani päässäni alkoi soida lastenlaulu "On meillä hauska täti, tuo täti Monika, kun täti menee torille on näky komea." Kuvasta puuttuu vain pullea käsilaukku, jota puristaisin tiukasti itseäni vasten. No hyvä kuva se on, ei pönötystä, eikä sielukasta etäisyyteen kohdistunutta katsetta, jota omalla kohdallani vierastaisin. Oikeille taiteilijoille sielukas katse sopii kuin tukka päähän.
Luen Petri Tammisen romaania Musta vyö ja samaistun täysillä
päähenkilöön "En mahtunut enää teenjuonnin hetkeen niin kuin armeijassa
ajatukseni ei mahtunut viikonloppulomaan, vaan ajattelin jo lomalle
lähtiessäni sitä sunnuntai-illan junaa, joka toisi minut pimeyden halki
takaisin varuskuntaan. Niin kuin se sitten toikin."
Olen läpi elämäni suhtautunut viikonloppuvapaaseen samalla tavalla kuin Tammisen luoma romaanihenkilö.
Nyt kun pian jään pois työstäni (no aion vielä pitää yksityisvastaanottoa, johon kävin eilen tutustumassa ja kaikki vaikutti vielä monimutkaiselta), alan nähdä elämäni päätepisteen tuolla Kalevankankaan hautausmaalla. Kun aloitin aikoinaan lääkärintyöt Jyväskylässä, ihmettelin mistä potilaat puhuivat kun sanoivat seuraavaksi menevänsä Seppälänkankaalle. Myöhemmin se paljastui hautausmaaksi (googlaamalla selvisi, että nykyään siitä käytetään jostain syystä nimeä Mäntykankaan hautausmaa).
3 kommenttia:
Antti Tuurin romaanissa "Kylmien kyytimies" kerrotaan sisällissodan aikaisesta ruumiskuskista, jonka tehtäväksi tuli mm. kuljettaa sotatoimien aikana vainajia pois Kalevankankaalta, jossa kuten tunnettua käytiin kovat taistelut. Tämä vainajien kuljetus pois hautuumaalta kirvoittaa miehissä pienet hämmästelyt.
Muutosten aikaa sinulla, toivotan onnea uuteen elämänvaiheeseen!
Minullakin on lainassa tuo Musta vyö. Olen vähän jo selaillut. Luin myös juuri Petri Tammisen pojan Antti Röngän esikoisromaanin Jalat ilmassa. Se on tosi hyvä, kertoo aikuistumisen vaikeudesta, varsinkin silloin kun on kokenut pahaa koulukiusaamista. Aina sanotaan, että kiusaaminen vaikuttaa elämään myöhemminkin, mutta millä tavalla, se käy ilmi tässä kirjassa. Miten se näkyy arjen toimissa ja toisten ihmisten kohtaamisessa, että ihmistä on haavoitettu ja hänellä on huono itsetunto. Ihmettelen, jos tämä kirja ei ole HS:n valitsemien 10 parhaan esikoisen joukossa.
Ketjukolaaja: Kalevankankaan hautausmaasta on tulossa joku kännykkäsovellutus, jonka mukaan voi kulkea haudalta toiselle ja kuulla tietoja historiasta ja hautausmaalle haudatuista ihmisistä. Yksi miesnäyttelijä, jonka nimeä en nyt muista on antanut äänensä sille ja lukee mm. Lauri Viidan runoja.
Marjatta: Minullakin on Röngän romaani, mutta en pääse siihen käsiksi kun kirjastosta lainatut uutuuskirjat on ensin luettava (niihin kuuluu mm.Petri Tammisen Musta vyö). Tammisen huumori kolahtaa minuun. Se ei varsinaisesti naurata, mutta teksti on jotenkin piiloviisasta ja salahauskaa. Ja jotenkin empaattista.
Lähetä kommentti