keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyvä yöuni, paha yöuni

FB-sivullani tököttävässä mainoksessa luvataan litteä vatsa ennen kesää. Tuote näyttää suklaapatukalta ja on kuulemma EU:n vuoden laihdutustuote. Tarkoitetaanko mahdollisesti ensi kesää? Valitaanko EU:ssa vuoden laihdutustuote?

On vaikeaa ohittaa perhesurmat. Vilkuilin eilen kirpparin kirjatarjontaa, olenhan ostanut uuden kirjahyllyn, jota minulle ei vieläkään ole. Eräs asiakas päivitteli myyjälle suureen ääneen viimeistä tragediaa kaikkine lehdessä kerrottuine yksityiskohtineen. Olisi tehnyt mieli käydä lyömässä naista lättyyn. Naisella ei ollut oikeutta omia tapahtunutta ja banalisoida sitä kauhistelullaan. Poistuin ulos kadulle, myyjän oli pakko jäädä kuuntelemaan, sillä keskustelusta ei ollut kyse. Samasta syystä en halua lukea iltalehtien juttuja. Amerikassa aseiden hallussapitoa perustellaan vapaudella ja mahdollisuudella puolustaa itseään lännenelokuvien malliin. Täällä aseita käytetään kuitenkin eniten itseä ja lähipiiriä vastaan. Aseiden saatavuutta perustellaan sillä, että toisen hengen saa otettua ilman pyssyäkin. Näitä perhesurmia en halua ajatella, enkä tahdo niistä keskustella. Kuitenkin ne väkisin tunkevat tajuntaan kuin typerä iskelmä, joka pyörii päivätolkulla päässäsi vaikka kuinka yrität sitä karkottaa.

Nukuin hyvin, minulla on uusi petauspatja. Nukuin kyllä edellisenkin yön loistavasti. Huono yöuneni ei siis ikävä kyllä johdu sängystäni vaan stressistä.

Lähetin viisi viikkoa sitten artikkelin, jota lienen tehnyt vaihtelevalla intensiteetillä jo pari vuotta, alani ykköslehteen. Eilen tuli vastaus, jonka mukaan he ovat kiinnostuneita, mutta vaaditaan Major revision. Lomailun sijaan on tänään ainakin hiukan työskenneltävä. Ainakin luettava mitä kaikkea vaaditaan.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Olen pitänyt vastenmielisyyttäni väkivalta- ja rikosuutisointia kohtaan jonkinlaisena vanhanaikaisuutena. En vain ymmärrä, miksi esim. Ylen radiouutiset saatetaan aloittaa jonkin oikeudenkäynnin selostuksesta tai jatkuvaa rikosseurantaa. Hesrikin tekee nykyään edes joistain rikoksista pieniä palstoja, mutta muut lehdet aina vain isompia otsikoita. Joskus oli Alibi, Nykyposti ja Hymy joissa vatvottiin maailman pahuutta loputtomiin. Silloin se aihealue tavallaan pysyi aisoissa, ne joita kiehtoi lukivat ja me muuta saimme sitten lukea yleistä yhtyeiskunta- ja politiikka-analyysia joka oli jo pohdittua em. tapahtumien jälkeen, erikseen tiettyjä kauheuksia repostelematta. Kamalaa, miten usein nykyään saan itseni kiinni siitä, että sanon jonkin jutun olleen ennen paremmin.

Dreamer kirjoitti...

Aina välillä tulee mietittyä, että aiheuttaako tämä kohu-uutisointi järkyttävistä tapahtumista niiden lisääntymistä. Sairas mieli voi ottaa mallia.
Mielestäni ihmiset myös uhkailevat aiempaa enempää tekevänsä jotakin tuollaista, jos eivät saa jotakin toivomaansa - vai onko tämä menneen ajan kultausta?