Tuolla se lojuu nojatuolissa, käynpä vähän tuolin kylkeä taas raapaisemassa. Vihreän kankaan alta pilkistää valkoista nojatuolin sisälmystä. Arvasin, että valkoista siellä sisällä on.
Emäntä pyöri viime yön uudella petauspajallaan, sitä vaivaa taas stressi, sen pitää leipoa kakku. Minulla on semmoinen periaate, että katson ensin lämpimimmän ja korkeimman paikan (sieltä on hyvä tarkkailla ympäristöä, jos vaikka jostain ilmaantusi hiiri tai muu saaliseläin) ja pehmeimmän alustan, asetun siihen sopivasti päin ja laitan silmät kiinni. Olen valinnut nukkumapaikakseni sohvan selkämyksen vasemmanpuoleisen tyynyn, johon on painunut vartalolleni soma kolo. Emäntä yrittää tyynyä leipoa takaisin alkuperäiseen muotoonsa, mutta turhaan.
Emäntä on olevinaan taas niin henkistynyt (on lomalla, joten joutaa). Kirjoittelee FB-päivityksiin umpikuluneita mietelmiä: We make the road by walking. Minulla tuo syvällisyys ja sivistyneisyys on jatkuvasti läsnä. Kyllä siinä syvällistyy kun päivät päästään tuijottaa ulos akkunasta ja odottaa ruokakupin täyttäjää. Joutessani olen kirjoittanut mietelauseita kuten:
Kun katsoo kauas niin näkee lähelle.
Nuolaise ennen kuin tipahtaa.
Jos ei ole varaa autoon on paras ostaa bussikortti.
Ostaisi kakun, kaupoistahan niitä saa. Ja onko sitä pakko lähteä sinne mökille hyttysten syötäväksi. Onko siellä suihkua ja sisävessaa, kysyn vaan? Emäntä ramppaa vessassakin sen verran tiuhaan, että olettaisi kaupunkioloja arvostavan. Se on sellainen laumasielu, kun kaikki muutkin raahautuvat Juhannuksena maalle, niin sinne senkin on ängettävä. Kukin tyylillään. Hoitajani on kyllä huomattavasti sivistyneempi kuin emäntäni, eipä siis valittamista, pääsen kerrankin vaihtamaan ajatuksia tasoiseni älykön kanssa.
Hyvää Juhannusta siis minultakin. Alkaa se päivä taas onneksi lyhentyä.
5 kommenttia:
Hyvää päivää, Kerttu-neiti! Mekin arvostamme kaupunkioloja ja omaa kotia. Mut eipä meijän ihminenkään ole lähdössä mihkään. No eiku vähän naapuriin mutta ihan tääl kaupungissa. Ilman kakkua.
Olen minäkin joskus ollut Juhannuksen kaupungissa. Ihan ok. Mökki, jonne menen on onneksi aika lähellä.
vainsunKerttu, henkevyyttäsi osoittaa erityisesti se, kun mainitset tyynyyn painuneesta vartalollesi sopivasta kolosta. Rahvaanomaisempi kissa olisi puhunut sinulle sopivasta kolosta.
Ihanaa, että saat vertaistasi juhannusseuraa!
Usko pois, että emäntäsi palajaa ilolla sivistymään seurassasi!
Mistä tuo "vainsun" tuohon hyppäsi?!
Minullakin noita vainsuneja hyppii kuin tyhjästä.
Lähetä kommentti