maanantai 18. kesäkuuta 2012

Illan tullen


Illan tullen
tässä seison.
Ilman suuria suruja säkenöivät päivät.

(Kyse on uudesta runovillityksestä, johon on pakko osallistua, vaikka kirjat lojuvat lattialla, tuolilla ja ikkunalaudalla.)

2 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Hyvä hyvä. Villitykset ovat joskus oikein piristäviä :) Hauskaa lomaa!

Elma Ilona kirjoitti...

Oi miten kaunis runo. "Ilman suurisa suruja säkenöivät päivät" on ihanasti sanottu...