maanantai 18. kesäkuuta 2012

Illan tullen


Illan tullen
tässä seison.
Ilman suuria suruja säkenöivät päivät.

(Kyse on uudesta runovillityksestä, johon on pakko osallistua, vaikka kirjat lojuvat lattialla, tuolilla ja ikkunalaudalla.)
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Hyvä hyvä. Villitykset ovat joskus oikein piristäviä :) Hauskaa lomaa!

18. kesäkuuta 2012 klo 11.53
Unknown kirjoitti...

Oi miten kaunis runo. "Ilman suurisa suruja säkenöivät päivät" on ihanasti sanottu...

18. kesäkuuta 2012 klo 14.06

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)