Nakkirotsi

Olen kotiutunut ja purkanut mökkinyssäkkäni. Mökkiyöpyminen muuttui telttamajoitukseksi mökki-isännän vatsataudin vuoksi. Heräsin yöllä kotoisaan ropinaan, kun sadepisarat kohtasivat telttakankaan. Vesi pysyi makuuhuoneeni ulkopuolella toisin kun Anttilan tarjousteltassa, jossa yövyin kerran patikkareisulla. Kyseisen teltan sisäseinillä roikkui sateella vesipisaroita, kuin vesitippoja allergisen nenästä. Siinä makuupussissa maatessa tuijottelin kangasta ja odotin, milloin pintajännitys pettää ja pisara kopsahtaa otsaani.

Kävin aamu-uinnilla, mökillä uidaan aina alasti, vaikka joku typerä kalastaja olisi parkkerannut veneensä laiturin päähän.

En ole vielä oksentanut. Odotan milloin alan oksentaa. Kymmenen ihmistä, yksi ulkovessa ja yksi ripulitautinen on haastava asetelma, josta selviydyimme. Tänä aamuna tautinen nousi sairasvuoteeltaan ja söi aamiaista, pakkasi auton ja lähdimme kohti kaupunkia. P vietti siis ns. erilaisen juhannuksen. Mökillä mukana oli jälkikasvua, kolme nuorta miestä, joiden eväänä oli 16 litraa Pepsiä. Yksi nuorukainen on kesätyössä pienessä museossa, jossa ei käy ketään. Joku väitti, että Suomessa on liikaa museoita, asiassa saattaa olla vinha perä.

Aattona teimme piknik-retken Ellivuoreen. Mäeltä aukeni komea järvimaisema. Hotellin pihaan oli pysäköity amerikanrautoja, vilteillä lojui tötterötukkaisia miehiä, naisilla vyötärö oli kurottu kokoon ja helmat heiluivat nurmella astellessa. Illalla olisi ravintolassa voinut kuunnella Rockabillya.

Teimme mökillä Aamulehden kuva-arvoituksia. Mietimme yhtä arvoitusta pitkään, tänä aamuna M  keksi vastauksen: nakkirotsi=rokkinatsi.