Suunnistusta

Sain eilen kutsun mukavaan kyläpaikkaan Pirkkalaan. Pyöräilin sinne puhelimen karttaohjelman opastamana. Alku sujui helposti, poljin Arboretumin halki ja lopulta sellaisen suuremman tien laitaan, jota lähdin etenemään vastakkaiseen ilmansuuntaan kuin missä tavoittelemani kohde sijaitsi. Olin niin varma reitistä, etten heti viitsinyt asiaa puhelimen ruudulta tarkistaa. Saavuin perille puoli tuntia suunniteltua myöhemmin. Kotiin pääsin talon nuorison edustajan kyydissä, pyörä kiinnitettiin auton perään. Ehkä niin oli paras, ei tiedä mihin olisin muuten joutunut.

Rakastin lapsena piirtämistä, kuten kaikki lapset tekevät. Piirsin ja maalasin hyvin mielelläni vielä lukiossakin. Miksi lopetin kuvataideharrastuksen? Jostain syystä aikuisen olisi oltava erityisen hyvä maalaamaan, jotta hän voisi jatkaa sitä. Minä kirjoitankin, vaikka en ollut siinä sen parempi kuin kuvaamataidossakaan. En enää myöskään laula, mikä lienee kaikkien kannalta suotuisa asia. Minulla oli koulunäytelmässä yksi repliikki, parkaisin, että kaikki ovat hukkuneet ruispeltoon. Kyseessä oli siis hölmöläisistä kertova näytelmä. Onko joku vielä  tietoinen hölmöläisistä? Tuo repliikki oli menestys, yleisö nauroi. Näyttelin ylioppilasteatterissa erään näytelmän toisen pääosan. En usko, että sain roolin lahjakkuuteni vuoksi. Näytelmää ohjannut harmaaohimoinen herra piti minusta. Moni sanoi tuon näyttelijän viljelevän jatkuvasti samoja maneereita, minkä täytyy olla kateellisten panettelua. Kuten hoksaatte tämän löpinän ajatuksena on, että meillä aikuisilla on vähän mahdollisuustta toteuttaa luovuuttamme, ellei sitten satu olemaan tyystin vailla itsekritiikkiä.

Tänä aamuna olen etsinyt silmälaseja, saanut pari mielestäni loistavaa ideaa, jotka joku järkevä tulee onneksi vielä tyrmäämään, juonut kahvia ja lukenut eilistä sanomalehteä. Ei kaikkea ole välttämätöntä ihan heti tietää. Tänään lähden kaupungille kahville, siinäpä riittävästi askaretta yhdelle päivälle.