Kävin pitkästä aikaa kuntosalilla, nielin limaa, niistin nenääni ja nostelin vastahakoisia painoja pakkokuunnellen kappaletta "Rakkaus on lumivalkoinen". Jälkeenpäin minulle tuli nälkä, jota ei tomaattikeitto tyydyttänyt. Olen päättänyt olla hankkimatta kotiin mitään makeaa. Vieraiden jäljiltä jäi suklaata ja pähkinähedelmäsekoitusta, jota syödään, kun teeskennellään ettei syödä karkkia. Vein kaikki töihin. Minulle jäi vain muutama pipari, joita olen mutustellut, imeskellyt hartaasti kuin parasta suklaata.
Kehitys kehittyy. Tänään aloitimme e-reseptin käytön. Resepti ei suostunut singahtamaan kohti kanta-arkistoa vaan ohjelma väitti, ettei reseptin lähettämiseen käytetty kortti ollut minun. Soitin tukeen. Käskivät sulkea kaikki ohjelmat ja kirjautumaan ulos tietokoneelta. Tuossa vaiheessa vastapäätäni istui rouva käsilaukkuaan puristaen ja käytävässä odotti herra, jonka pysäköintimaksu menisi pian umpeen. Kirjauduin ulos ja takaisin sisään samalla kortilla, avasin uudestaan kaikki ohjelmat ja resepti lennähti koneesta vaivatta. Sama ongelma toistui seuraavan potilaan kohdalla. Lähdin taas töistä 45 minuuttia myöhässä, ehkä tietotekniikka ei ollut ainoa syy, mutta ei se ihan syytönkään ollut. Nuori mies puhelimessa sanoi, että voisi fiksata konettani huomen aamulla kahdeksalta, jos soittaisin hänelle asiasta aamulla. Sanoin, että minusta olisi turhaa soittaa, poika vaan laittaa homman kalenteriinsa. Hän oli samaa mieltä kanssani, että koneeni on hidas ja hän sanoi ystävällisesti, että saattaa pystyä tekemään asialle jotain. ATK-tukihenkilöt ovat työpaikkojen vihatuin ammattiryhmä, vaikka turhauttavaan tilanteeseen täysin syyttömiä ovatkin.
8 kommenttia:
Rakkaus on lumivalkoinen on rasittava biisi.
Hienoa, että joku muukin käyttää termiä ATK! ;)
Niin, ja se on ihan parasta, kun kehitys kehittyy.
Mä oon E-ressua käyttänny jotain, oisko vajaan vuoden. Mielestäin se on erinomaisen hyvä keksintö. Kotona voi kattella mitkä ressut on menos tyhjiks, eikä enää apteekis tartte kirota, et se tärkein ressu jäi piirongin päälle.
Ohjelmis on fiksattavaa, niin siellä kuin apteekin päässä.
En tiedä kumpi herättää minussa syvempää avutonta raivoa: kesken työpäivän - ja kymmenen aukiolevan ohjelman - puhelimesta tuleva käsky sulkea tietokone ja avata se uudelleen; vaiko C-lausunto, erityisesti kohta 6 (toimintakyky).
Arvatkaa vaan kuinka hävettää tulla lääkäriin pyytämään jotain c lausuntoa, minkä kela vaatii joihinki juttuihi. Tai viel enempi B lausuntoo...
No, B-lausunnossa oli tietty helpotuksena et oli kauan ollu sama lääkäri ja hällä oli sama vaiva kun mulla, tosin vasta keskivaiheessa. Tiesi millaisesta vaivasta on kyse. Mutta kun C:tä hain tk:sta uppo-oudolta... Ei voi ku huokasta. Ei oo helppoo lääkäreilläkää.
*Nostaa lippistä*
C on inhokkini.
Minäkin inhoan C lausuntoa,erityisesti kohtaa 6:toimintakyky.Miksikö,siksi,että se on auttamattoman huono :D Jos ei ole helppoa lääkäreillä, niin ei se ole, sitä potilaillakaan. Lääkäri vain kirjoittaa asiakkaan toimintakyvystä,mutta asiakkaan/ potilaan on elettävä em.asian kanssa.Omakohtaisesti voin kertoa,ettei ole helppoa mennä "hattu kourassa" lausuntoa pyytämään ja melkeinpä vakiona,lääkäreiden huokailu ja työlääntynyt asenne,saa tuntemaan itsensä maan matoseksi. Potilaat eivät ole laustorulettia keksineet,ne on muut tahot,jotka em. vaativat.Potilas on aivan smassa jamassa,on lausuntoa tai ei.lausunnolla tosin saa joitakin etuuksia,jotka hakijalle kuuluvat ja joita hän tarvitsee. Ystävällisin terveisin " Potilas Saarinen"
Lomake on sekava ja huono. Paljolti kohta 6 perustuu siihen, että potilas kertoo, mitä ei kykene tekemään ja lääkäri kirjaa ne lausuntoon. Miksei potilaan sana riitä? Mikä tekee tässä asiassa lääkärin sanasta merkittävämmän, emme me käy kenenkään luona tarkistamassa onnistuuko perunoiden keittäminen. Jos lomake olisi parempi,niin tulisi todennäköisesti useammin ehdotettua potilaille erilaisten etuuksien hakemista.
Lähetä kommentti