Vuoden tärpit

Kampeuduin ylös vuoteestani ja hieroin silmistäni kymmenen tunnin yöunet. Nukuin eilen vielä päiväunet. Otan tänäänkin päivätorkut ja nukun ensi yönä yksitoista tuntia. Ehkä en ensi vuonna nuku ensinkään.

Kaikki kunnianarvoisat sanomalehdet julistavat näihin aikoihin vuoden kulttuuritapahtumat, levyt, elokuvat, näyttelyt, joten miksen minäkin.

Vuoden 2012 tärkeimmät kulttuurikokemukseni:

Mad Men televisiosarja. En ole sarjaa koskaan televisiosta seurannut, nyt katsoin sen DVD:ltä melko lyhyellä ajalla. Ihastuin ja vihastuin Don Draperiin ja koko sarjaan, joka välillä myös ärsytti ja toisinaan onnistui yllättämään.

Vuoden elokuva oli sympaattinen ranskalainen työläiskuvaus Kilimanjaron lumet.

Vuoden musikaali oli koruton Svenskanin Kristina från Duvemåla ja näytelmä sekava 12 Karamazovia. Molempia seuratessa minulla oli lieviä kielivaikeuksia, jälkimmäisestä en ymmärtänyt muutenkaan paljoakaan.

Vuoden liikuttavimpiin kokemuksiin kuului taas ihana Sorin sirkuksen joulunäytös Kujalla.

Vuoden näyttelyksi valitsen saksalaiset ekspressionistit, sillä sivistymättömyyttäni en tiennyt heistä mitään ja koska pidän niin kovin Sara Hildenin taidemuseosta.  Cafe Sarasta saa ihania leivonnaisia, mitä ei pidä väheksyä.

Vuoden konsertti oli koruton, mutta taitava Kings Singer's Roomassa kuultuna. Voiko kukaan toivoa upeampaa yleisöä kuin innokkaat roomalaiset musiikinystävät. Eräs työkaverini kertoi, että hän on nähnyt roomalaisten katsojien buuaavan laulajarukan pois näyttämöltä, nyt yleisö ei meinannut päästää laulajia edes väliajalle.Ja olihan vielä ihana Leonard Cohen Helsingissä.

Pitäisi kai valita vuoden kirja. Löysin viime vuonna Alice Munron, samanlaisia löytöjä ei tänä vuonna ole. Tai olkoon vuoden kirjailija Jonathan Franzen, joka viihdyttää ja mietityttääkin.

Tänä vuonna olen ostanut vain pari levyä. Valitsen niistä Nitsien Malpensan. Bändin konsertti Tampere-talolla oli sympaattinen. Bändi on esiintynyt Tampereella vuosikymmenten ajan, onneksi löysin heidät ennenkuin on liian myöhäistä.

Tässäpä nämä. Paljon unohtui, ehkä sitten joutivatkin painumaan unholaan, ehkä eivät. Lähden ruokaostoksille laatiakseni hyvän aterian nuorisolle. Vuoden ruoka lienee avocadopasta. Vuoden sitä ja tätä. Kuka enää näitä kohta muistaa. Tulevat uudet kirjailijat, muusikot ja ruokatrendit. Minäkään en täällä ikuisesti ole, mikä ei liene monellekaan suuri pettymys. Kaiken kuuluu mennä eteenpäin. Silti taustapeiliin on kiva välillä vilkuilla.