Rehellinen, tarkka ja kaunis

Kurottelin aamulla pyöräilykypärää eteisen kaapin ylähyllyltä, kun se yllättäen liukui pitkin kaulaliinojen ja hattujen muodostamaa alamäkeä ja kopsahti kipeästi takaraivooni. Minusta olisi saattanut tulla pyöräilykypärien ensimmäinen traaginen uhri. Jos näin olisi käynyt, olisi kaikki pyöräilykypärät pitänyt poistaa markkinoilta tai ainakin liimata niihin varoitustarra. Nämä kuohkean kampauksen periviholliset voitaisiin jatkossa pehmustaa joka puolelta. Tyttäreni kanssa visioimme kypärän, joka tekisi karvahatun tarpeettomaksi. Sisälle ja päälle teddykarvaa ja lämpöiset läpät korville. Idean saa varastaa. Kesäpyöräilyä varten tarvittaisiin toisentyyppisiä vaihtoehtoja.

Istuimme eriparituoleissa Tulenkantajien kirjakaupassa avoimen humanistisen tiedekunnan tilaisuudessa, jonka teema kuului "Kaunis katse ihmiseen". Tilaisuuden veti oikein mallikkaasti Rosa Meriläinen ja vieraina istuivat erityisen erityinen Juha Hurme ja Veikko Halmetoja. Moneen kertaan kuvataide-esimerkiksi otettiin Lucian Freund, jonka heti googlasin ja huomasin, että ovathan nämä tuttuja, nimi vain oli päästäni jossain vaiheessa pudonnut. Enemmän kuitenkin puhuttiin kirjallisuudesta ja varsinkin Aleksis Kivestä. Juha Hurme halusi korvata otsikon uudella "Tarkka katse ihmiseen".

Siskoni sylkäistiin humaanisti eräästä monikansallisesta firmasta toiseen. Maaliskuun alusta lähtien "työkavereita" on kotoisat 250 000, niin kauan kuin on. Johtajasetä on intialainen.