Vihreää teetä

Epäilen kissani suunnittelevan punk-bändin perustamista: se liimailee kitaran kaulaan teippeillä merkkejä, jotta osaa asetella tassut oikein. Bändin nimeksi tulee Kerttu Kurikan nimipäivät.

Luokallani oli poika, joka osasi soittaa kitaralla "Borricito mulla on, aasi lukutaidoton", tästä taidosta johtuen nuorella miehellä kävi hyvä flaksi. Muusikot ovat aina olleet naisten mieleen.

Päätin perjantaina juoda aamukahvit Tammelan torilla. Näin talvella alue on torikammoisen helvetti, aukiolla tököttää kahvila, pari perunakauppiasta ja kukkakauppias. Kahvilan seinät on pykätty valoa läpäisevästä muovista, jota himmentää vesihöyry. Kahvila on täynnä keski-ikäisiä miehiä, jotka ryystävät kahvia muovimukista. Myyjä tuntee kaikki asiakkaat nimeltä ja juomatottumuksilta. "Vesa sinä otat varmaan vihreää teetä?". Kahvila on niitä harvoja paikkoja Tampereella, jossa mies voi siemailla vihreää teetä muiden miesten seurassa tulematta leimatuksi homoksi.

Pidin tänään referaatin.Minulla oli harvinainen kunnia: professori oli kuuntelemassa esitystäni. Mies kysyi täysin odottamattomia kysymyksiä. Kysymysten yksinkertaisuudesta hämääntyy, eikä keksi yhtään järkevää vastausta.Yleensä kollegat kysyvät niin monimutkaisia kysymyksiä, että niihin on jotenkin valmistautunut. Niiden kysymysten tarkoituksena on myös esittää omaa pätevyyttä. Professorin aivot toimivat toisin, ilmankos hänestä on tullut professori. Hän vaikuttaa vilpittömän kiinnostuneelta ja hän on itseasiassa aina hyvin kiinnostunut kaikesta. Ihmiset ovat yllättävän harvoin kovinkaan kiinnostuneita mistään muusta kuin itsestään.

Eilisessä lukupiirissä havaitsimme, että Laxnessin Salka Valkasta on kaksi suomennosta. Ensimmäinen, jota minä luin oli tehty 40-luvulla ja myöhempi 60-luvulla. Minun kirjastani puuttui osia alkuperäisteoksesta. Kirjat pitäisi kenties lukea alkukielellä, mutta islanninkielen taitoni on ikävä kyllä hieman puutteellinen.