Otan asuntoani haltuun pala palalta: käyn läpi postit, tyhjennän laukun, pesen pyykkiä, irroittelen kissankarvoja huonekaluista juuresharjalla (Knausgårdin kirjan myötä tulee himo tehdä luetteloita). Kerttu makaa aina siellä, minne haluaisin istahtaa. Valtaan tilan takapuolellani, jolloin Kerttu viisaasti pakenee.
Knausgårdin kirja palauttaa mieleen linja-autot, joilla kuljin kouluun. Minulle ostettiin lippuvihko, jonka oli lävistetty oikean hinnan kohdalta. Lippu kelpasi vain, jos siihen liittyivät lippuvihkon kannet. Bussinkuljettaja karjui penkeille valuville murrosikäisille "Minä olen tämän laivan kapteeni!"
Nyt on pakko kohta lähteä ulos. Sillä uloshan on pakko mennä. Isäni sanoi kerran töistä tullessaan "Lenkille on mentävä, vaikka väsyttää niin, että vapisuttaa.
2 kommenttia:
Taijalta Kertulle silityksiä. Muistosi linja-auton lippuvihon kannoista toi minulle myös mieleen ko. lippuvihon. Ne eivät todellakaan saaneet olla irtolippuja!
Kerttu kiittää!
Lähetä kommentti