torstai 8. elokuuta 2013

Ruohonleikkuri

Kuulin hiljattain tositarinan autotallissa itsekseen käynnistyneestä ruohonleikkurista. Jokainen, joka on yrittänyt käynnistää tuota katalaa vehjettä, ymmärtää ihmeen suuruuden. En paljasta paikkaa, ettei sinne ala kertyä toiviomatkaajia. Tosin ymmärrän nykyisistä leikkureista yhtä vähän kuin kvanttimekaniikasta.

Eilinen Kom-teatterin "Kolme sisarta" oli energinen esitys ja siitä minä pidin (niistä kakkavaippajutuista en välittänyt). Näyttämöllä lentelivät tuolit, jotka onneksi olivat metallia ja kestivät kovan käsittelyn. Ensimmäinen osa oli varsin karnevalistinen, toinen taas ahdistavakin. Kaikki haaveilivat Moskovasta, mutta ei sinne kukaan päässyt. Sellaista oli Tsehovin aikaan ja niin on nyt. Rakkaus oli ennemmänkin päähänpinttymää kuin romantiikkaa. Näytelmää oli modernisoitu sopivasti, slaavilaisuutta oli jäänyt riittävästi jäljelle. Näyttelijät olivat hyviä, kuten odottaa saattaa. Kuulin näytelmässä hienoimman ikinä tulkinnan kappaleesta "Nuoruus on seikkailu suunnaton...".

Varmasti moni perinteistä Tsehov tulkintaa odottanut pettyi, minä ilahduin. Tuli hinku tutustua näytelmän alkuperäistekstiin.

2 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Joo, Tsehov on hyvä tyyppi. Minulla on hänen elämäkertansa, vaikka en taida olla lukenut yhtään hänen teoksiaan. Kuvannee outoa luonnettani.

Tsehov oli suunnattoman suosittu jo eläessään, kotimaassaan. Muistan jo elämäkertaa lukiessani ihmetelleeni mikä sen menestyksen tekee, joillakin vain on siihen tarvittava nerous. Tuona aikana, ennen nykyistä mediavyöryn infoähkyä, menestys oli varmaan enemmän omaa ansiota kuin keinotekoista.

Tsehov kuvasi venäläisten tuntemaa kaipausta paitsi Moskovaan, myös Eurooppaan. Hänen kauttaan ymmärtää miten venäläiset kadehtivat / kaipasivat(ainakin silloin) eurooppalaisuutta, mikä usein kääntyy isovenäläiseksi öykkäröinniksi. Asiat ei oikeastaan ole muuttuneet noista ajoista paljoakaan. Suomalaisissa sama slaavilaisuus näkyy Ruotsin kadehtimisena.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pidän kovasti Tsehovin novelleista. Koen slaavilaisuuden läheiseksi, pidän ja inhoan sitä, mutta enemmän pidän.