maanantai 5. elokuuta 2013

Odotan kissanhiekkaa

Aamulla herätessä on olkapään lisäksi selkä jäykkä kuin (nyt takerrun tähän, puhelinpylväs, heinäseiväs, suomalainen salsaaja). Vanhoja heinäseipäitä kuulemma myydään sisustuselementeiksi 50 euroa kappale.

Näin yöllä unta, jossa olin järjettömän vihainen. Tosielämässä en kykene suuttumaan reilusti (saatan kyllä olla inhottava ja vieläpä niin kierosti, ettei tyhmempi välttämättä edes huomaa) tai kerään suuttumusta viikkokaupalla ja sitten raivoni onkin suunnaton. Unessa luettelin kaikki tietämäni kirosanat, vaikka muuten en osaa edes kiroilla luontevasti. Joskus muuten tekee mieli huomauttaa läheiselle ihmiselle jostain asiasta, mutta sitten  päättää olla kypsä ja jättää huomauttelut sikseen, kunnes asia on melkein ohi, jolloin  lause yllättäen purskahtaa suusta kuin yskänpuuska, jota on yrittänyt pitkään pidätellä.

Odotan kissanhiekkaa, joka piti tuotaman ennen yhtätoista. Olen ehtinyt tyhjentää mökkikassin, tunkea sen yläkaappiin, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat ja nyt kuuntelen "Muistojen bulevardia" ja hiukseni ja naamani ovat lähtövalmiit. Menen Helsinkiin Neil Youngia kuuntelemaan.

Näin kaupungilla kuusikymppisen pariskunnan, joilla molemmilla oli puoleen selkään valuvat hiukset, miehen hiukset oli sidottu kuminauhalla niskaan, naisella oli yllään pitkä mekko, mies oli pukeutunut farkkuihin, punaiseen paitaan ja nahkaliiveihin. He eivät olleet muuttaneet tyyliään kuten me muut entiset osa-aikahipit (nimitys on varastettu E:ltä). Pariskunta sopisi hyvin Neil Youngin konserttiin.

Katsoin taas eilen pohjoismaista rikossarjaa "Silta". Siinä on hyvin kiemurainen juoni, älykäs rikollinen, jolla on tekojensa motiivina jonkinlainen missio, kaksi poliisia, joista toinen on tanskalainen kiva nallekarhu ja toinen sääntöjä pilkulleen noudattava ruotsalainen aspergertyyppinen nainen. Juttu on täysin epärealistinen, inhottava, mutta samalla koukuttava. Ohjelman katsottuani väänsin ulko-oven takalukkoon.Mihin sarja ja rikossarjat noin yleensä vetoavat? Ne ovat viihdettä, mutta miksi itseään pitää viihdyttää sillä, että joku ottaa hengiltä lauman ihmisiä? On helpompi ajatella että pahuus on ruudun toisella eikä sillä puolella jossa itse istuu.

Nyt se hiekka tuli.

8 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ostin keväällä heinäseipäitä 50 kipaletta, 40€ hintaan koko kasa. Ne oli ollu kuivassa 30 vuotta, eli priimakuntosia. Tein niistä ovi ja ikkunalistat pihasaunaan.

Muistojen bulevardi on paras, tänään taas nautin.

Silta on niin koukuttava ohjelma, että jopa minä, kello 20 nukkumaan käyvä, valvon ja katson sitä. Onneks sitä on vaan 10 jaksoa. :D

Multa saat muutaman heinäseipään ilmatteeks, kuhan tuut hakeen. ;D

Hoo Moilanen kirjoitti...

Haluaisin olla siellä missä sinäkin tänään. En näköjään kuitenkaan niin paljon, että olisin hankinut lipun.

Jii Karjalainen siihen vielä päälle, ei paha.

Ikimuistoista konserttia!

anumorchy kirjoitti...

Silta on koukuttanut minutkin.

Merja kirjoitti...

Minäkin olen alkanut nähdä unia, joissa olen raivoissani. Herätessä helpottaa ja voin todeta, etten ole oikeasti vihainen. Jostain syystä olen alkanut märehtiä kiukuttavia asioita myös pyöräilylenkillä. Tänään olin vihainen vapaana koiriaan pitäville ihmisille, vaikka vastaan tuli vain pari vaarattoman näköistä tapausta, nekin kytkettyinä. Koira on kuitenkin käynyt kimppuuni kolmesti lenkillä. Viimeksi ehti purrakin. Kummallista.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Meidän keski-ikäisten naisten päässä asuu hillitön agressio, joka ei ehkä kaikkien onneksi pääse purkautumaan.

Silta on koukuttanut monet.

Kiitos ja ei kiitos heinäseipäille.

Kaisa kirjoitti...

Näin viikonloppuna unen, jossa aloin nauraa makeasti, ja heräsin siihen, että nauroin ääneen.

Mies sanoi nähneensä juuri hirveää painajaista. Tuntui kuulemma helpottavalta, vaikkakin jollain tavalla epäreilulta, kesken hyytävää paniikkia herätä vierestä kuuluvaan kikatukseen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En muista nauraneeni unessa. Kuulostaa kivalta. Naurattavatko unessa samat asiat kuin valveilla?

Kaisa kirjoitti...

Eivät. Valveilla naurattaa verbaalikomiikka, unessa alan nauraa jollekin - sinänsä hauskalle - tilanteelle tai ihmiselle estottomasti.

Jos olisin hereillä, pelkäisin loukkaavani ja pitäisin huvittuneisuuteni ihan omana tietonani.

Ei unissa nauramista kovin usein tapahdu, muutaman kerran muistan. Herätessä on hölmö olo kun uni sulaa pois ja tajuaa ettei tässä ole mitään hekottamisen aihetta.