lauantai 24. elokuuta 2013

Rupikonnia

"Jotkut rupikonnat on niin hirveän näköisiä, että ne pitäisi pakottaa leikkauksiin. Siinä ei ole kyse siitä, onko nuori tai vanha, jotkut vaan on rumia ja kannattaisi leikata, jonkun pitäisi se niille sanoa. Jos siitä saisi korvauksen, ehkä ne jopa menisi leikkaukseen." (Anu Saagim Hesarin NYT-liite)

Vetää hiljaiseksi.

Katsoin eilen elokuvan Liberance, jossa Michael Douglas esittää erinomaisesti tuota koreaa pianistia ja Matt Damon hänen poikaystäväänsä. Liberancen naamaa nuorennetaan elokuvassa ja poikaystävän kasvojakin uudistetaan tähden nuoruudenkuvaa muistuttamaan. Elokuvan plastiikkakirurgi on uskomaton sekopää.

Elokuvassa Liberance astelee lavalle pitkässä valkoisessa turkislaahuksessa. Pidin kohtausta liioiteltuna, kunnes löysin Youtubesta pätkän siitä alkuperäisestä konserttitaltioinnista, joka on vielä yliampuvampi. Elokuvan mukaan tähden elämä koostui konserttien lisäksi shoppaamisesta, pornosta ja nuoren poikaystävän kanssa kylvyssä lojumisesta. Vaahtokylpyyn ja shampanjaakin varmaan lopulta kyllästyisi. Mies oli maineensa ja rikkautensa vanki.

Minullakin on tarve näyttää kauniilta. Aamulla värjään ripseni ripsivärillä. Mistä johtuu, että tuolloin luomet usein räpsähtävät kiinni ja ripsiväri leviää silmien alle. Sama väri, joka niin helposti irtoaa ripsistä, ei tahdo millään lähteä silmien alta. Olen sivellyt kasvoilleni sellaisen määrä nuorentavia voiteita, että kasvojeni pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo nuoret. Olen pessyt hiukseni vuosien ajan tuuhentavalla shampoolla, mutta ovatko ne tuuheat?

Viikon päästä on kurssikokous (30 vuotta valmistumisesta). Olenko enää elossa kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Paska, miten lyhyt elämä on. Liberance makaa lopussa kuolinvuoteellaan AIDsin kuihduttamana. Tupee ei enää ole päässä, vaikka hän aiemmin vannoo, että se on hänen päähänsä loppuun asti liimattava. Joutuiko mies lopulta hautaan ilman hiuslisäkettään? Ei kai sentään. Minua hämmästytti se, että viranomaiset paljastivat miehen kuolinsyyn. Eikö USA:ssa lääkäreillä ole vaitiolovelvollisuutta? Elokuvasta jäi jotenkin tyhjä ja alakuloinen olo, ihan kuin virolaisen Saagimin provosoivasta kommentistakin. 

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Nuo Anu Saagimin heitot ovat aina ... anusaagimmaisia.

Jotenkin haluaisi uskoa, että viiteenkymppiin mennessä ihminen olisi kasvanut oman napansa ympärillä pyörijästä elämää ymmärtäväksi ja empaattiseksi, viisaaksi ihmiseksi.

Poikkeus vahvistaa säännön?

bert kirjoitti...

Itse kyllä epäilen, että Anu Saagim saa korvausta siitä että säännöllisesti "kohauttelee" lausunnoillaan. Väsynyttä shittiä.

Heidi kirjoitti...

Joo kyllä siinä varmasti sitä on, tarkoituksellista provosointia.