Mies ja hullu hevonen

Nautin laiskat aamukahvit, istahdin nojatuoliin ja nostin syliini rakkaan läppärini.  Epäergonominen asento vihloo vasenta olkapäätä. Pitäsi kirjoittaa kolumnia, pitäisi lukea viitalaisten tekstejä, sillä tapaamme tänään, pitäisi.Tiiviin kulttuuriviikon ensimmäinen päivä on takana.

Juoksin eilen yhdentoista junaan, U oli vastassa Helsingin rautatieasemalla. Kävimme lounaalla ja sen jälkeen loman alun kunniaksi nautimme, vähän mutta kallista periaatteella, lasilliset samppanjaa. Lasillinen nousi päähäni ja kuvittelin olevani rikas helsinkiläinen ja ostin kalliin mustan nahkatakin. Nyt jos minulla olisi moottoripyörä ja jos uskaltaisin sillä ajaa, niin voisin tehdä sen uskottavasti. En pidä itseäni vielä kovin vanhana, mutta olen nähnyt oman vanhuudenvisioni Kööpenhaminassa: terassilla istui arviolta seitsemänkymmenvuotias hoikka nainen mustassa nahkarotsissa.

Neil Young ja Crazy Horse oli huima, kunhan ensisäikähdyksestä selvisi. Bändi soitti puhdasta rockia ja kovaa. Neil Youngin ja toisen kitaristin kitarakommunikointia oli hauska seurata. Staralla oli päässään stetson, jonka alta ne muutamat jäljellä olevat pitkät hiukset hulmusivat. Mies seisoi ja vähän kävelikin lavalla yli kaksi tuntia putkeen. Väliin mahtui lyhyt herkkä akustinen osuus, josta jäi mieleen "Hole in the sky", jota en ollut koskaan kuullut. Mitään muuta en ymmärrä, mutta miehillä oli selvästi hauskaa ja se välittyi myös katsomoon. Yhtään välispiikkiä ei kuultu, eikä meitä kuulijoita turhaan kosiskeltu.

J Karjalaistakin kuunteli mielellään pitkästä aikaa. Roudaustauolla oli mentävä vessaan, Baja Majoihin johtivat hallitsemattomat henkiset jonot. Joidenkin kantti kesti vihaisten katseiden ohituksen. Aitojen takana pikkuloiden edessä odottivat hieman hallitummat jonot, joiden jälkeen vihdoin aukesi sotkuisen eriön ovi. Tämän koettuaan ei enää tehnyt mieli ostaa juotavaa täyteen tupatun kentän juottoloista. Vessavierailun myötä menetimme hyvät paikat kentän etuosasta.