Kävin eilen hammaslääkärissä. Odotustilan hyllyn päällä roikkui masentuneen näköinen huonekasvi. Tilassa istui kolme ihmistä selailemassa lasittunein silmin naistenlehtiä. Huoneessa soi hautajaismusiikki.
Hammaslääkärini on kaverini ja kaiken lisäksi vanhan ystäväni ja luokkakaverini sisko. "Sinulla on ihana tunika. Tuollainen olisi helppo tehdä", hammaslääkärini sanoo. "Tuosta voisi piirtää kaavat". Toimenpiteiden jälkeen vetäisen tunikan päältäni (alla on teepaita) ja ojennan sen hammaslääkärille ja sanon, ettei palautuksella ole kiire.
Olen vuosia sitten suudellut silloista hammaslääkäriäni. Mies muuttikin sittemmin Lontooseen. Näin hänet paljon myöhemmin Jyväskylän rautatieasemalla. Miesparka oli harmaantunut ja vanhentunut kovin, mutta naistenmiehen silmänpilke oli tallella.
1 kommentti:
Se on tärkeint et se pilke pysyy silmäkulmas.
Mä parka oon joutunnu jo reilut kolkytävuotta asuun hammaslääkärille haisevan kanssa... Ei siihen totu koskaa.
Lähetä kommentti