lauantai 4. heinäkuuta 2015

Epärealistisia hoitotoiveita

Luin professori Raimo Sulkavan humoristisen hoitotahdon ja päätin laatia omani LAITOSHOIDON tai muuten vaan raihnaisen vanhuuden varalle:

  • Haluan pukeutua omiin vaatteisiini. 
  • Tahdon oman huoneen, enkä halua pöydälle pitsiliinaa. Seinälle voitaisiin ripustaa omia taulujani.
  • Haluan ulkoilla.
  • Tahdon kuunnella Jake Nymanin musiikkiohjelmia, äänikirjoja ja Bachin musiikkia (eräs kymmenen vuotta minua nuorempi ystäväni on äänittänyt valmiiksi vanhainkotimusiikkia).
  • Aamukahvia juodessani haluan lukea Hesaria. Jos olen dementti, ei lehden tarvitse olla ihan tuore (hoitajat voivat lukea päivän lehteä omalla kahvitauollaan).
  • Lauantaisin ja sunnuntaisin toivoisin saavani lasin viiniä ruoan kera.
  • Haluaisin, että joku sivaripoika keskustelisi kanssani päivinä, jolloin kukaan ystävä tai sukulainen ei käy. Niitä päiviä saattaa olla paljon. 
  • Toivon, että hiukseni laitetaan ja haluan käydä suihkussa mieluiten päivittäin. Haluan, että joku rasvaa suihkun jälkeen lapaluden välisen ihoalueen.
  • En halua kuunnella jumalanpalveluksia.
  • En halua katsoa säätiedoituksia, urheiluruutua tai vanhoja suomalaisia elokuvia.
  • Haluan riittävästi kipulääkettä.
  • En halua, että minua elvytetään.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka kaukana todellisuudesta nuo toiveesi ovatkaan...valitettavasti!

Timo Lampi kirjoitti...

Ihan realistisia mun mielestäin ja pää-osin samanlainen kuin mulla jo on.
Lisäksi oon päättänny, että kun syksyllä taasen palaan kaupunkiin, niin annan tatuoida rintalastan kohille nahkaani kirjaimet DNR.

Leena Lumi kirjoitti...

Minä haluan kaksi lasia viiniä! Minun tässä: http://leenalumi.blogspot.fi/2009/08/hoitotahtoni-my-last-will.html

Heidi kirjoitti...

Leena, toiveesi olivat runollisemmassa muodossa. Minäkin haluaisin hyvää ruokaa ja viinilasien lukumäärä riippuu annoksen koosta. En halua nenämahaletkua tai suonen sisäistä ravitsemusta. Jos lopetan syömisen, niin se on siinä.

Toivoisin, että saisin käydä vessassa niin kauan kun pysyn pytyllä.

Usein omaiset vaativat niitä antibiootteja ja tehohoitoja, ei vanhus.

Heidi kirjoitti...

Toisaalta silloin kun vielä osaa näistä kaikista asioista nauttia, ei hoitolaitokseen pääsystä ole tietoakaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Toisaalta silloin kun vielä osaa näistä kaikista asioista nauttia, ei hoitolaitokseen pääsystä ole tietoakaan."

Niinpä, ja kun ei enää oikein tajua mitään, on yhteiskunnan armolla. Toivottavasti kuolen pums vaan enkä jää kenenkään armoille. Tai että saan piikin.
Elää pitää nyt kun vielä tajuaa elävänsä.

Merja kirjoitti...

Kutiseeko sullakin lapaluiden väli!? Mulla myös ja yhdellä potilaallani ja ihan vahingossa luin Matti Hannukselan kirjasta "Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista", että semmoinen kutinan alalaji on oikeasti olemassa.

anumorchy kirjoitti...

Anoppi just kuoli eilen illalla ja toivoi ettei hoitoja ja kotona olla.
Niin kavi. Agressiivinen lymfooma todettiin 88-vuotiaalla vasta muutama viikko sitten.
Hoitajia oli valilla kaksikin pesemassa yms. Lapset vierella kuollessakin.
Surullista tietysti mutta paras mahdollinen suht nopea ja kivuton loppu.

Heidi kirjoitti...

Listaan voisi lisätä, että toivon verhot ympärilleni kun hoitotoimenpiteitä tehdään.

sorvatar kirjoitti...

Kyllä tuollainen lista pitäisi kirjoittaa. Mielessä on ollut, mutta en ole saanut aikaiseksi. Itselle tulisi ongelmia jo laitosruuan syömisen tai kuuman kahvin juomisen suhteen... Ravintojuomia, leipää ja hedelmiä&marjoja ja sitä viiniä kiitos:). Säästyy aikaa, kun ei tarvitse syöttää( leivästä voidaan neuvotella). Ja nukkua pitää saada niin kauan kuin haluaa. Hoitaja voi myös hymyillä. Sitä kyllä toivoisi, että ympärillä olevat jaksaisivat olla rasittavalle hoidokille lempeitä. Pitää kirjoittaa valmiiksi
" anteeksipyyntö" huoneen seinälle kaikesta hämmingistä, mitä tulee aiheuttamaan...

Outo Paimen kirjoitti...

Toivoisin ettei meikäläisen tarvitsi koskaan kohdata sitä päivää jolloin mua ollaan köyräämässä hoitokotiin, mieluummin sitä kituuttaisi kotona viimeiseen asti kuin makaisi doupattuna jollain osastolla.