sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Minä rakastan sinua

Olen pihdannut lausetta "Minä rakastan sinua" samaan tapaan kuin jotkut vielä tänäkin päivänä säästelevät neitsyyttään. Se lause vaan tuntuu liian suurelta ja tarttuu kurkkuun kuin kalanruoto. Voisin sanoa niin lapsilleni, mutta missä tilanteessa sen voi tehdä luontevasti?

Muille ihmisille niin suuren asian sanominen on vielä vaikeampaa. Jos kertoo jollekin rakastavansa tätä, se on kuin ojentaisi kotinsa avaimet paatuneelle murtovarkaalle ja sanoisi "Käy kastelemassa kukat". Sen jälkeen on rakkauden kohteen armoilla.

Jos avioliittoa solmittaessa pitäisi sanoa "Tahdon" sijasta "Minä rakastan sinua", niin todennäköisesti naimisiin ei mentäisi yhtä kevyesti kuin nyt. Vaikka nykyäänkin vihittäessä tahdotaan rakastaa, niin lauseen "Minä rakastan sinua" sijaan saattaisi alttarilla tai siviilivihkijän edessä tulla ulos vain pihinää. Kun koko suku on ympärillä tai oikeastaan takana tuijottamassa.

"Minä rakastan sinua" ei onnistuisi Ensitreffit alttarilla ohjelmassakaan, ellei uskoisi oikein vahvasti rakkauteen ensi silmäyksellä. Vihittäessä voisi sanoa korkeintaan "Et näytä niin pahalta kuin pelkäsin".

Sanon tästä päivästä lähtien harjoituksen vuoksi päivittäin "Minä rakastan sinua" Kertulle (kissa) ja itselleni. Tositilanteessa eivät sitten ehkä sanat juutu matkan varrelle vaan pulpahtavat ulos ehjänä kokonaisuutena.

6 kommenttia:

Olïver Kaïma kirjoitti...

Mutta kiitos teeveesuomentajien tämäkin lause on kivasti inflatoitu: "Olet rakas". Ei yhtään ole niin tunnustuksellinen tuo lause...

Heidi kirjoitti...

Kieltämättä on hieman helpompi sanoa "olet rakas" kuin "minä rakastan sinua". On vielä huomattavasti kevyempää heittää I love you.

Anonyymi kirjoitti...

Mistäköhän se johtuu että on tosiaan vaikeeta sanoa "minä rakastan sinua"? Ainakin minulle. Myös ruotsiksi se on vaikeaa, samoin saksaksi; siis minulle. Englanniksi tuntuu niin tv-mäiseltä.
Mutta ranskaksi! Je t´aime. Tai italiaksi! Ti amo. Näistä tykkään ja ne on keveitä ja romanttisia ja pehmeitä.

"Minä rakastan sinua" on NIIN vakavaa ja rakastaa-sana on täynnä kovia kirjaimia, staccato-sana.

Anonyymi kirjoitti...

Kun kuuntelee omia lapsia, kuulee usein omia sanoja ihan uusin korvin. Tarkoitan, että lapset toistavat - ilmeisen tietämättään - vanhempiensa puheenparsia ja puhetyyliä. Lapsillani on jo perhettä, ja vasta nyt havaitsin, että minulla (ja lapsillani nyt) "minä rakastan sinua"-lause liittyy käsittämättömän usein johonkin enemmän tai vähemmän negatiiviseen palautteeseen. Siis tyyliin "Minä rakastan sinua ihan kauheasti, vaikka huoneesi olisi millainen, mutta nyt kyllä voisit vähän siivota." Mykistyin suorastaan, kun ensimmäisen kerran huomasin tämän, ja rupesin sitten seuraamaan omia puheitani. Ja kyllä vain, niin se tuppaa menemään sekä puolisolle että lapsille puhuessa, että ensin vuolaasti selitän, miten paljon rakastan, vaikka toinen ei tekisikään ja sitten pyydän... Tai totean, että minä toki rakastan sinua aina, vaikka tekisit ihan mitä vain, mutta jos käyttäydyt noin, niin MUUT ihmiset suhtautuvat tekemiseesi ihan eri tavalla, joten omaksi parhaaksesi ei kannattaisi jatkaa tuollaista - tai että minä tietysti rakastan sinua joka tapauksessa, mutta olisin paremmalla tuulella, jos... Havaintoni jälkeen olen yrittänyt (välillä) "julistaa rakkautta" ilman noita loppukaneetteja.

Ryövärintytär kirjoitti...

- Minä rakastan sinua - Siinäpä taas yksi todiste siitä, etteivät suomalaiset ole koskaan olleet järin innokkaita tuomaan julki tunteitaan, eihän tuosta lauseesta muuten olisi tehty noin ahdistavan ruma, terävä, ja kömpelö. Muissa kielissä sama lause kuulostaa paljon kauniimmalta, melkein laulunomaiselta.

Löysin blogisi Vaihtoehtoblogilistan kautta ja otan seurantaan. Kirjoitat sulavasti ja asiaa. Blogiasi on ilo lukea.

Lokikirja kirjoitti...

Hei, asun ulkomailla ja nuo sanat ovat mulle vaikeita sanoa, todella vaikeita suomeksi ja varsin vaikeita espanjaksi; en tiedä miksi. Eilen illalla soitti puolisko kaukaa työmatkalta ja kertoi:' sinä et ikinä sano tuota'. Vääntyilin ja kääntyilin, kuin kastemato koukussa ja jotenkin pystyin hiljaa sanomaan tuon. Puoliso oli kuolla nauruun. En tiedä, mikä tuossa noin vaikeaa? Aiemmat parini eivät ole huomanneet, etten ikinä sanonut tuota suomeksi, tämä kylläkin. On se omalla kielellä huomattavasti vaikeampaa. Yleensä näytän asian toimimalla jne. mutta hyvin harvoin sanoilla. Terkkuja!