tiistai 7. heinäkuuta 2015

Muotisairaus

Minusta kesällä kuuluu pukeutua kesämekkoon. Tungin siis aamulla mekon helmat sadehousujen sisälle ja vedin päälleni punaisen vettä pitävän urheilutakin. Sade ropisi kotoisasti osuessaan takin huppuun ja pyöräilykypärään. Kuulosti kesämökin katolta sadepäivänä. Olisin melkein toivonut, että matka töihin olisi kestänyt pitempään. Perilllä silittelin käsilläni rypistyneet mekon helmat suoriksi ja pujotin jalkani sandaaleihin.

Luin lehdestä naltreksonista, joka poistaa alkoholin mieluisat päihdyttävät vaikutukset: on kuin joisit hapanta kallista mehua, etkä arvokasta punaviiniä. Voitaisiinko sokerille keksiä samanlainen vastamyrkky. Sokeri ei maistuisi millekään, kun sellaisen tabletin nielaisisi aamutuimaan. Ei tekisi mieli jäätelöä, suklaata, korvapuusteja tai irtokarkkeja, joita joku kantaa jatkuvasti työpaikan kahvihuoneeseen.

Olen hiljalleen oppinut, ettei potilaan ajatuksia kannata tyrmätä, olivat ne sitten miten koululääketieteen vastaisia tahansa. Nuorempana löin heti lyttyyn kaikki luontaistuotteet, reikihoidot  ja kuppaukset. Nykyään kuuntelen, enkä kiellä täysin, vaan tuon varovasti esille näitä koululääketieteen ajatuksia. Yritän houkutella toista puolelleni. Joskus se jopa onnistuu.

Aina on joku muotisairaus. Äsken se oli vielä kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt borrelioosi on kovassa nousussa. Sen voi päätellä lehtijuttujen määrästä.

Mitäpä minä olen tähän sanomaan. Kannattaa olla hiljaa. Nyt vaihdan puheenaihetta. Kerttu ei maukaise kuten kissan kuuluu. Se huutaa "Aaaa!" ja ryntäilee huoneesta toiseen niin että matot menevät ruttuun. Välillä se sanoo "Mää!" ja kuulostaa karkkipussia kinuavalta lapselta.

6 kommenttia:

Veela kirjoitti...

Juu minä voisin kyllä ottaa taas kuurin sokerinestolääkettä.

Timo Lampi kirjoitti...

Meillä Maisa sanoo Mi, tai sitten Ma. Jos meinaan sattuu sille päälle että maukaisee kerran kuussa tai kahdessa.
Saara ei sano mitään. No kur, mutta senkin vain tarkkaan harkittuna aikana, kuten ruokakupin täydennyksen aikana.
Pekka sanoo seitsemän ja puolikiloisena karskisti (pikkukisun äänellä) miu.

Ana kirjoitti...

Ilona sanoo "ii!" tai "i-i!". Ei osaa myöskään trad. tervehdys-"kurr?". Tuo pienempi taas taitaa koko skaalan. Kiljuu, maukuu, kehrää, sanoo kurr :-))

Anonyymi kirjoitti...

"Aina on joku muotisairaus. Äsken se oli vielä kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt borrelioosi on kovassa nousussa."

Borrelioosi on vakava sairaus. Saksassa ja täällä Ruotsissa ainakin otetaan se vakavasti. Viime kesänä sain antibioottikuurin EM-ihonmuutokseen; onneksi huomasin sen pian ja lääkärille pääsin heti. TBE-piikityksen aloitin jo vuonna 2010. Asun punkkialueella ja suurimmat punkkien levittäjät ovat meillä täällä metsäkaurisparat, jotka todella kärsivät näistä punkeista. Kissani saa kesäisin aina torjuntalääkityksen; silti tarkastan sen joka päivä. Samoin itseni. Vaihdan myös vaatteet luonnossa oleskelun jälkeen sekä käytän torjunta-aineita.
Tuntuu, että kesäisin ainoa ihana paikka on rantakalliot sekä meressä uiminen. Ja pakkastalvet ovat aina toivelistalla.

Heidi kirjoitti...

Kyllä siihen täälläkin vakavasti suhtaudutaan.

Motoristin Mutsi kirjoitti...

Hyvänen aika, miten hiljaisia kissoja. Meillä marssitaan ovesta sisälle ja huudetaan MÄYYY, MAaaauuu, miumaumou. Äänessa ei ole mitään vienoa tai hentoa. Yöllä aloitetaan sentään kohtuullisella desibelillä, mutta jos ääneen ei reagoida, niin desibelit nousevat ja suoranainen kiroilun määrä lisääntyy jokaisella maukumissarjalla...