sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kännykkähalaus

 


Olen monesti toivonut, että sairaalalaskuun voisi merkitä myös todellisten kustannusten määrän. Poliklinikkakäynti, jolla saatetaan antaa tuhansien eurojen lääke, maksaa vain 32,10. Monikaan ei ymmärrä minkälaisesta veronpalautuksesta pääsee nauttimaan.

Matti Apunen kirjoitti hiljattain Hesarissa neurokirurgi Juha Hernesniemestä ihailevaan sävyyn. Jutun pointti oli miehen (pakollinen) eläköityminen 68 vuoden iässä. Leikkaamista mies ei tietenkään jätä.

En halua vähätellä Hernesniemen uraa, mutta ei kai hänkään jumala ole. Jos huomattaisiin, että kirurgilegenda alkaisikin tehdä virheitä, niin uskaltaisivatko alaiset puuttua miehen tekemisiin?

Sanotaan, että nykyajan kuusikymmentä on entisajan viisikymmentä. Pitäisikö ikärajaa nostaa? Tiedän lääkäreitä, jotka eivät millään haluaisi lopettaa. He kulkevat eläkkeelläkin kokouksissa ja koulutuksissa, joka on tietysti hyvä asia kun kerran työtäkin vielä tekevät.

Oma työ mietityttää usein. Teinkö oikein? Olisiko sittenkin kannattanut tehdä toisin? Helpompaa olisi olla pohtimatta.

En aio jatkaa töitä 68-vuotiaaksi, mutta siitä Apunen on tuskin huolestunut. Olen sanonut parille kollegalle, että jos vielä eläkkeellä lähden kokouksiin, pitävät huolen, etten nouse ylös kommentoimaan "Minäkin silloin 80-luvulla..." vaan tarttuvat käteeni ja taluttavat vaikka lähibaariin tai kahvilaan.

Kuva on tämän vuoden taidekalenterista (ostan sellaisen joka vuosi). Vuoden taiteilija on Banksy, joka on tehnyt mm.  graffitteja. Banksy on salaperäinen hahmo ja siksi niin kovin kiinnostava.

11 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Sairaalaelämässä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, ettei voi "ylemmälle" sanoa jos huomaa tehdyn virheen.

Laskusta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Loppuun todella kulunut lääkärivitsi:

Mitä eroa on lääkärillä ja Jumalalla?
Jumala ei koskaan luule olevansa lääkäri. (*tirsk*)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Se on totta, että terveydenhoitopalvelut maksavat jotakin ihan muuta kuin mitä laskussa lukee. Sairaalapäiväkään ei monta kymppiä maksa, vaikka todelliset kustannukset ovat jotakin aivan muuta. (Olen viettänyt yhden yöseen Taysissa ja siitä & kaikesta sitä edeltäneestä minulla on vain hyvää sanottavaa.)

Ammatti-identiteetti voi muodostua (liian) suureksi palaksi minuutta. Se lienee tavallisempaa miehillä, joille kai keskimäärin työ on naisia tärkeämpää. Onkohan joillekin jopa pelottavaa, jos rooli ja auktoriteetti riisutaan pois ja jäljelle jää paljas ihminen. Kuka hän on?

Marjatta Mentula kirjoitti...

Todellisten kustannusten näkeminen voisi olla terveellistä ja hillitä napinaa verojen maksamisesta.
Kari Hotakainen kirjoitti hyvin tästä asiasta leikkauksistaan, hoidoistaan ja kuntoutuksesta kiitollisena. Myös toimittaja Marja Aarnipuro raportoi Rintasyöpävuosi-kirjassa joidenkin hoitojen hurjista kustannuksista.

Eläkkeelle jääminen on varmaan osin persoonakohtaista, mutta kyllä kait useimmat ihmiset alkavat ikääntyä ja väsyä kuudenkympin jälkeen. Opettajissakin on joitain, jotka eivät lähtisi pois millään. Joku on sanonut jopa, että sitten ei ole enää muuta päämäärää kuin kuolema. Itse lähdin mielelläni kuusikymppisenä, kun se oli mahdollista. Eläkeläisen elämä on vapaata ja mukavaa, ansaittua lomaa, jossa saa itse valita tekemisensä ja päiviensä rytmin.

Arttorius kirjoitti...

Apusen kolumni oli outo, mutta Hernesniemi ei. Ilman häntä ja tiimiään kahdessa eri vaikeassa leikkauksessa olisin lopulta kuollut aivokasvaimeeni n. 10 vuotta sitten. Varmasti alaiset/kollegat uskaltaisivat virheisiin ja haparointeihin puuttua, sen verran ammattiylpeää ja -taitoista väkeä ympäristöön kuuluu.
Itse kirurgi ainakin virheisiinsä puuttuu kun lopputuloksesta ja pienestä komplikaatiosta kävi minulle kertomassa toisen leikkauksen jälkeen ja vielä vuosia kuntoutumiseni jälkeen sain hänen kanssa vaihtaa ajatuksia asioista ja todennäköisyyksistä.

Heidi kirjoitti...

En missään nimessä arvostele Hernesniemeä, mietin vain, pitääkö lääkärin ammatissa olla joku ikäraja. Minusta tuntuu, että sellainen on hyvä olla. Ehkä se voisi olla korkeampi kuin 68 vuotta. En tiedä. Privaatissahan voi tehdä kauemmin ja tiedän kollegoja, jotka tekevät töitä julkisella puolella tuon iän jälkeen sijaisina ja hyvinä sellaisina.

Arttorius kirjoitti...

Minustakin pitäisi olla tai lähinnä jokin ajokorttikoe luvan jatkamiseksi. Vielä enempi ammattiautoilijoilla täytyisi ehdottomasti olla tiukemmat vaatimukset eläkeläisten ajeluita varten, yläikäraja poistettiin muistaakseni viitisen vuotta sitten. Tuntuu hurjalta kuinka vaikkapa 70-vuotias saa ajaa täyspokallista bussia ja lisenssin uusiminen on kahden vuoden välein, aivan liian pitkä väli.

Risa kirjoitti...

Kuvittelin vielä jokin aika sitten, että tekisin töitä saksan kielen kääntäjänä vielä monen monta vuotta. Nyt olen 63-vuotiaana ensimmäisiä päiviä eläkkeellä. Tuskin uskoin, että tilille on tosiaan tullut eläkerahat.

Kääntäjän työ ei ole varmasti niin vaativaa kuin kirurgien, mutta monta kertaa sitä pelkää, että tekisi teknisessä käyttöohjeessa sellaisen virheen, joka johtaisi jonkun tapaturmaan. Tekniikka kehittyy niin nopeaa vauhtia, että nyt vanhana alkaa ainakin minua jo väsyttää sen seuraaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos hoidon kustannukset ovat liian suuret, pitäisikö lääkärien palkkoja alentaa?

Marra kirjoitti...

No ei suurimmat kulut varmaan ole kuitenkaan ne lääkärinpalkat vaan esim. kymppitonnin syöpälääkkeet...

Heidi kirjoitti...

Palkat ovat tosiaankin pieniä moniin nykyaikaisiin kalliisiin hoitoihin verrattuna. Ja niitä kalliita hoitoja on muuallakin kuin syöpätaudeilla.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Joku pistos saattaa esim. valkosolutilanteen vahvistamiseen sytostaattien välillä maksaa tuhansia euroja, siis yksi pistos. Näin olen lukenut, Heidi tiedät varmaan paremmin.